Nämä ovat ihmisiä, jotka raiskauksesta, murhasta tai terrori-iskusta
kuullessaan laittavat sormet ristiin ja toivovat, että tekijäksi
paljastuu joku muu kuin muslimi tai ulkomaalainen. Heidän ensireaktionsa
tragediaan on huoli siitä, miten se vaikuttaa heidän agendaansa. Kaiken
kukkuraksi heille tällainen ajattelutapa on niin normaalia, etteivät he
juuri sitä edes huomaa peitellä ja päätyvät turvallisuusseminaarissa
murehtimaan vaaleja ja käyttäytymään täysin piittaamattomasti. Kun
monikulturisti on toipunut ensijärkytyksestään siitä, miten joku
raiskausuhri kehtasi olemassaolollaan häiritä hänen poliittisia
tavoitteitaan, ryhdytään säätämään valkopesuohjelmaa. Miten tämän kaiken
saisi seliteltyä parhain päin tai edes harhautettua ihmisten huomion
jonnekin muualle?
Tällainen ajattelu ja käytös vaatii psykopaattista viileyttä, johon
useimmat eivät kykenisi yrittämälläkään. Se, miten puolisoni
valtuustotoverit tämän tekevät, on kai monitahoinen asia. Joukossa on
piinkovia fanaatikkoja, jotka eivät yksinkertaisesti välitä uhriluvun
kasvusta, vaan se on heille vain häiriötekijä. Osa hyötyy maahanmuutosta
joko taloudellisesti tai poliittisesti, joten uhrit eivät heitä
häiritse, kunhan niitä ei synny omaan lähipiiriin. Jotkut taas ovat
Sannikan kaltaisia hyödyllisiä idiootteja, jotka vain yrittävät olla
ajattelematta liikaa verta käsissään ja uskovat, että vielä tämä
monikulttuuri voitoksi kääntyy, kunhan kasvukivuista selvitään. He
välittäisivät uhreista, mutta ikävä kyllä he välittävät Irakin pojista
enemmän.
Uhriluku sen kuin kasvaa, mutta se ei vaikuta näihin ihmisiin mitenkään.
He eivät edes ole tunnustaneet, että turvapaikanhakijamiesten
rahtaaminen päiväkoteihin oli huono ja vaarallinen idea vaan puolustavat
sitäkin hanketta edelleen. He leikkivät, ettei heillä ole mitään osaa
eikä arpaa tähän, vaikka tämä kaikki on heidän politiikkansa tuotosta.
Ja kun uhreista puhutaan, he näpräävät puhelimiaan ja miettivät,
mitäköhän kaupungintalon ruokalassa on lounaaksi. Miten on epäreilua
kutsua heitä psykopaateiksi?
[Tiina Wiik 30.1.2019 Tuonen joutsen -blogissaan julkaisemassaan merkinnässä Kun raiskatut kehtasivat häiritä vaalikampanjaa]
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti