“Älä päästä pullon henkeä twitteriin. Vihaisella nettikirjoittelulla vakavat seuraukset. Tällä hetkellä Suomen suurimpia turvallisuusuhkia.”
Olin kirjoittanut tweetin iskun jälkeisenä lauantai-iltana 23.34 ja nähnyt päivityksen saavan korkeintaan muutaman tykkäyksen. Sitten menin nukkumaan. Seuraavana aamupäivänä odotellessani kahvin porisemista yllätyin avatessani Twitterin. Päivitys oli saanut useamman sata tykkäystä. Kun näin tykkääjien joukoissa vihervasemmistolaisia poliitikkoja, minulle valkeni, että ilmiselväksi parodiaksi tarkoittamastani politisoituneen poliisin irvikuvahahmosta olikin tullut vasemmiston silmissä oikeaksi luultu sosiaalisen median sankari. “Totuudenjälkeisestä ajasta” ja “vaihtoehtoisista faktoista” huolestunut “faktantarkistajia” peräänkuuluttava poliittinen klikki näytti todellisen luonteensa totaalisen medialukutaidottomana lammaslaumana, joka ei erottanut parodiaa siinäkään tilanteessa kun siinä luki parodia (Keijo ei ole koskaan “esiintynyt poliisina”). Myöhemmin Keijo myös kirjoitti Turun Sanomiin päättömän tekstin nimimerkillä “Aisa Kantola”, se julkaistiin välittömästi.
[Keijo Kaarisade, vihapuhepoliisihenkilö, blogissaan 9.4.2019 julkaisemassaan merkinnässä Keijo Kaarisateen tekijän viesti Suomen kansalle vaalien alla]
[PS. George Orwellin klassikkoromaanista 'Vuonna 1984' juttua Wikipediassa julkaistussa artikkelissa. Joka luultavasti jossain vaiheessa tullaan poistamaan tai sensuroimaan.]
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti