Minä rakastan vihapuhetta. Kyllä. Rakastan vihapuhetta. Ennen eduskuntavaaleja vihapuheesta olivat huolissaan piispat, sata vuotta sitten perustettujen puolueiden puheenjohtajat ja bloggarit, jotka alkoivat kehittää itselleen elinkeinoa kohtaamastaan vihapuheesta. Pääasiassa vihapuheesta olivat huolissaan ne, joilla oli valta puhua julkisuudessa. Elämme kuulemma vihapuheen aikaa, ja keskusteluilmapiirin pitäisi muuttua mukavammaksi.
Mukava ajatus. Mutta se ei pidä paikkaansa. Se on lähes yhtä iso valhe kuin luomisteoria tai demareiden eläkelupaukset.
Kyllä. Vihapuheessa on ikäviä puolia. Siinä on oksettavia, ääliömäisiä puolia. Mutta se vain on se oranssilla lapulla merkitty hinta, joka ajattelunvapaudesta pitää maksaa.
[Tuomas Enbuske 16.4.2019 julkaistussa kolumnissaan Suomi tarvitsee lisää vihapuhetta]
[PS. Enbusken tässä edustama aate on nimeltään liberalismi. Määrittelen liberalismin niin, että se on aate, joka kannattaa vapautta ja yksilöä.]
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti