Ei Suomessa eletä mitään ”vihapuheen” aikaa. Päinvastoin. Olemme vasta haparoivalla matkalla oikeaan osoitteeseen. Hymistelevän YYA-Suomen jälkeen meistä alkaa pikkuhiljaa tulla aikuisia. Olemme eri mieltä keskenämme. Tai, olimme sitä jo silloinkin, mutta nyt alamme uskaltaa huutaa sen ääneen.
Mitään yhtenäistä kansaa ei ole. Kansa, jossa kaikki ovat samaa mieltä, elää pelon alla. Voit rakastaa puolisoasi, vaikka hänen eksänsä vihaisi häntä. Sellaista on elämä.
Demareiden vaalimainoksessa puheenjohtaja Antti Rinne vei meidät kaikki samaan linja-autoon. ”Meillä taitaa olla sama suunta”, Antti Rinne sanoi bussin ratin takaa.
Antti Rinne, meillä ei nimenomaan ole sama suunta.
Osa porukasta ottaa raitiovaunun, metron tai kävelee rankkasateessa minimekossa ja ballerinoissa kirjoittaen samalla laskuhumalassa sekavaa viestiä Suomi24-palstalle. Kansakunta menestyy, kun siellä on itsenäisesti ajattelevia ihmisiä. Minun Suomessani jokaisella on oma Uber, ja sillä mennään siihen suuntaan, johon jokaista itse huvittaa.
[Tuomas Enbuske 16.4.2019 julkaistussa kolumnissaan Suomi tarvitsee lisää vihapuhetta]
[PS. Enbusken tässä edustama aate on nimeltään liberalismi. Määrittelen liberalismin niin, että se on aate, joka kannattaa vapautta ja yksilöä.]
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti