Mutta tärkeää on, että muutos on ollut nopea, valtava ja luja. Niin
luja, että vapaaehtoisuutta de jure -puheissaan korostaneet
uskonpuolustajat ovat joutuneet vaihtamaan strategiaa melko
hupsuttelevaan suuntaan. Tiedostus on sillä tasolla, että jos
uskonnollisista tilaisuuksista tehtäisiin täysin vapaaehtoisia, niin kukaan ei menisi sinne.
Siksi uudeksi tavaksi onkin tullut väärää mieltä olevien rankaiseminen
tavoilla jotka yrittävät teeskennellä olevansa muuta kuin nöyryytystä ja
rankaisua. Esimerkkinä tästä on julkisuuteen tullut Tampereen tapaus, jossa uskonnottomat siivosivat tilan, johon uskovaiset lapset sitten tulevat.
Nyt
tilanne on tietenkin herkullinen. Koska se on ollut ymmärrettävä,
odotettava ja ilmiselvä. Muutos on tullut ja ateismi ei ole enää mikään
piiloteltava tai marginaalinen asia. Syynä on nimenomaan se, että
uskovaiset tekivät syviä virheitä. He yrittivät ylläpitää valtaa toisten
tahdon yli, lain ja uskonnonvapauden ja erimielistensä omantunnon yli.
Heidän perusargumenttinsa esimerkiksi uskonnonharjoittamiseen
osallistuttamiskikkailuissa olivat säännönmukaisesti vähättely. Miten
vastapuolella ei ole mitään merkittävää ongelmaa. Valitettavasti
jokainen joka on tälläiseen osallistunut on kaunaistunut uskontoa
kohtaan syvästi. Jokainen vähättely muistetaan. Ne olivat niitä tyyppejä
jotka sanoivat että kokemani omantunnon onglemat ovat arvottomia,
merkityksettömiä ja tyhjiä. Ja vaikka lakikin olisi puolella niin niiden
puolesta taistelu tai vaatiminen on mitätöntä roskaa ja
uskontoallergiaa. Arvatkaa mitenkä sitten suhtaudutaan kun nämä samat
ihmiset itkevät kuinka jokin oksentaa heidän pyhäksi kokemiensa arvojen
päälle? Ilolla. Siten metsä.
[Näin oli eräs Hyvä Nettituttuni lausunut blogissaan 25.4.2019 julkaisemassaan merkinnässä Historian väärällä puolella olijat ja heidän tunnistamisensa.]
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti