Mutta palataanpa selityksiin. Jos naisia ei ole johtoryhmissä vähempää ”todellisen” syrjinnän vuoksi, niin miksi sitten? Voisiko sitä selittää jotenkin muuten? Kyllä voi.
Tutkimuksista tiedetään hyvin, että miehillä ja naisilla on keskimääräisiä eroja persoonallisuudessa. Yksi selvimmistä eroista on se, että naiset ovat sovinnollisempia, kun taas miehet ovat aggressiivisempia ja kilpailunhaluisempia. Lisäksi miehet ottavat enemmän riskejä.
Tästä on johdettu hypoteesi, että miesten kilpailuhenkisyys yhdistettynä suurempaan riskinottoon ajaa heidät sekä hierarkioiden huipuille että niiden alaosiin. Siksi miehet täyttävät yritysten johtoryhmät, mutta myös vankilat ja kodittomien yömajat. Vuonna 2015 vangeista 92% ja asunnottomista 77% oli miehiä.
Tiedetään myös, että miehet ovat kiinnostuneempia urasta, naiset perheestä. Sekin selittää naisjohtajien aliedustusta.
Arvailla voi mitä haluaa, mutta yksi on varmaa: kiintiöt syrjivät niitä, jotka jäävät kiintiöiden ulkopuolelle. Se ei muutu, vaikka niitä nimittäisi ”tosiasiallisen tasa-arvon jouduttamiseksi”.
[Ivan Puopolo 10.2.2019 MTV:n sivuilla julkaistussa kolumnissaan Kiintiöt ovat laillistettua syrjintää]
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti