Tällaisessa taloustilanteessa puolueet silti lupailivat kaikkea hyvää. Päällimmäisenä ja myös lisämenojen yhtenä rahoituskeinona näytti olevan lupaus työllisyysasteemme nostamisesta muiden pohjoismaiden tasolle. Mikään taho ei tosin kertonut, miten aikoo tämän tehdä.
Paljon tuli muitakin lupauksia. Sote-uudistus pitäisi tehdä. Samoin sosiaaliturva- eli sotu-uudistus, jonka aloittamisesta on kulunut vasta neljännesvuosisata. Perhevapaauudistus pitäisi tehdä sekin ja syntyvyys saada nousuun. Hävittäjiä pitäisi alkaa ostella, ja sotalaivoja. Ja edellisen hallituksen menoleikkauspäätökset pitäisi purkaa.
Mistä sitten rahat? Yritystuista tietysti! Tämmöinen ajatus oli vallalla jo päättyneellä vaalikaudella. Tosiasiassa budjettiin tuotiin pari uutta tukea. Mauri Pekkarisen tarmokkaasti vetämän parlamentaarisen yritystukien leikkausryhmän haaksirikko oli näyttävä.
Työ- ja elinkeinoministeriön vetämä laaja työryhmä arvioi yritystuet parisen vuotta sitten. Tukia on viitisenkymmentä kappaletta ja niihin palaa rahaa noin neljä miljardia euroa vuodessa. Pekkarisen työryhmän ”liikennevaloarvio” näytti punaista 3,3 miljardin kohdalla. Nämä tuet ovat siis ”säilöviä”, eivät uudistavia.
Mitäpä jos uusi hallitus tekisi niin kuin liikenteessä tehdään: punainen valo ja stop, mutta pysyvästi. Yli kolme miljardia vapautuisi kaikenlaiseen hyvään.
[työ- ja elinkeinoministeriön entinen nyt eläkkeellä oleva
kansliapäällikkö Erkki Virtanen Ylen sivuilla 15.4.2019 julkaistussa
kolumnissaan Karu arki iskee päälle heti vaalien jälkeen]
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti