Mikäli evoluutiopsykologien väite kiusaamisen alkuperästä pitää paikkansa, kiusaaminen loppuu vain, jos siitä ei ole kelpoisuudelle mitään hyötyä. Sekään ei itse asiassa välttämättä riitä. Täysin varmasti se loppuu vasta sitten, jos siitä on kelpoisuudelle liikaa haittaa. Tämä on syy sille, etteivät jälki-istunnot tehoa.
Kiusaamisesta saatu hyöty ei nimittäin katoa mihinkään jälki-istunnon myötä. Vaikka rangaistuksesta sinällään onkin kärsijälleen haittaa, on haitta vain psykologinen ja oman pään sisällä. Se ei ole haitta kelpoisuudelle.
Jälki-istunnon jälkeen Sami tai Susanna jatkaa kiusaamista, koska kelpoisuuden näkökulmasta strategia toimii. Jälki-istunto on tavallaan”maksu” saavutetusta kelpoisuushyödystä vähän samaan tapaan kuin salirääkki on maksu paremmasta kunnosta.
Tarkalleen ottaen voi käydä jopa niin, että jälki-istunto itsessään parantaa yksilön sosiaalista asemaa, koska se tuo mukanaan ”kovan tyypin” maineen. Näin rangaistuksen myötä kiusaajan kelpoisuuden kokonaispaketti itse asiassa vain kasvaa.
[Ivan Puopolo 9.1.2018 MTV:n sivuilla julkaistussa kolumnissaan Kiusaaminen on meillä geeneissä – ja se on asia, joka sen kitkemisyrityksissä täytyy huomioida]
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti