Tietty epäsymmetria länsimedian tavassa käsitellä näitä iskuja on ylipäätään huomionarvoista. Australialainen ”valkoisen ylivallan kannattaja” Brenton Tarrant tunnistettiin välittömästi, ja aivan yhtä välittömästi häneen yhdistettiin ainakin joissakin medioissa surutta koko länsimaisen identiteetin ja lännen kansakuntien rajojen puolustamisesta kiinnostuneet tahot eli lyhyemmin ja tuttavallisemmin sanottuna ”äärioikeisto”. Selvähän tämä: jo ilmeisen tärähtäneen temppeliherra-larppaaja Anders Behring Breivikin manifestissa oli muutama toisen käden lähteistä poimittu viittaus Jussi Halla-ahoon, mikä riittääkin leimaamaan kollektiivisesti koko maahanmuuttokriittisen skenen myös Suomessa. Myös Tarrantin jutuissa on pintapuolisesti tarkastellen joitakin tutunoloisia ajatuskulkuja maahanmuuttokriitikkojen tekstejä seuranneille (ja tuottaneille…), mikä antaa joillekin vakavaa aihetta epäillä, että meikäläisessäkin skenessä kasvaa vähintään potentiaalisia tarranteja ja breivikejä. Sri Lankan iskujen käsittely on ollut tähän verrattuna huomattavan varovaista, suorastaan pelokasta. Yhä vielä, päiväkausia iskujen jälkeen, voi lukea vaikkapa tällaista soopaa:
Koko maailma järkyttyi pääsiäissunnuntaina tapahtuneista terrori-iskuista Sri Lankassa. Sri Lankassa vallitsee edelleenkin suuri hämmennys siitä miksi, kuka, mitä varten ja miten iskut saattoivat tapahtua.
– Nämä tuli yllättäen, kuin salama kirkkaalta taivaalta, kuvailee ulkoministeriön kiertävä suurlähettiläs Harri Kämäräinen iskuja.
No, monellekaan tuskin tuli yllätyksenä, että ”jotkut” iskevät kristittyjä vastaan erityisesti näiden suurimman juhlan aikana, vaikka tämänkertaisen iskun paikka tietenkin tuli aivan puun takaa. Ja senkin jokainen normaalijärkinen tiesi alusta saakka, keitä nuo ”jotkut” olivat.
[Mika Keränen Sarastus-verkkolehdessä 25.4.2019 julkaistussa kirjoituksessaan Christchurch ja Sri Lanka mediassa]
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti