Syyllisyyden virallinen retoriikka on korulauseiden kaatopaikka, mutta sen epävirallisesta avainlauseesta ei ole epäilystä. Länsi ei tarvitse kolmatta maailmaa. Ei sen työvoimaa tai kulttuurivaikutteita. Ainoa kysymys, jossa meidän on todella puhuttava vastuustamme liittyy kansainvälisen kaupankäynnin ehtoihin. Riistokapitalistinen maailmankauppa on aina väärin, sillä jokainen valtio on ansainnut reilun mahdollisuuden parantaa itse olojaan. Keskustelun tulisi päättyä tähän. Olemme velkaa muille ja itsellemme ainoastaan pyrkimyksen todelliseen tasa-arvoon. Aito vastavuoroisuus voi perustua vain “Ei vastuuta, ei velvollisuuksia” -periaatteen ankaraan soveltamiseen. Kuten niin monella kulttuurin alueella on nähty, muut tulkinnat johtavat kauniista pyrkimyksistään huolimatta aina vanhaan käänteisen rasismin sylkemään kahtiajakoon, jossa toiset ovat vastuullisempia kuin toiset. Luulisi, että Orwellin Eläinten vallankumouksesta olisi viimein opittu jotakin.
[Tenho Kiiskinen Sarastus-verkkolehdessä 4.9.2017 julkaistussa kirjoituksessaan Humanismin paheet, osa 2: Syyllisyyden jatkoaika]
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti