Suomalaisuus ja ruotsinsuomalaisuus oli täydellinen tabu. Kun aloin tehdä ensimmäisen soololevyni lauluja vuonna 2004 päätin, että kirjoitan niistä asioista, jotka ovat mulle tärkeitä. Mun oli pakko uskaltaa käsitellä asioita, jotka oikeasti merkitsevät mulle jotain, Suomen-kaipuuta, suomen kieltä, kaikkea sitä ulkopuolisuuden tunnetta. Sitä ajatusta seurasi heti toinen ajatus, se, että ei tästä saa puhua eikä tästä saa kirjoittaa popmusiikkia.
[Anna Järvinen, vuonna 2016 vuoden ruotsinsuomalaiseksi valittu laulaja, Ylen sivuilla 8.10.2017 julkaistussa uutisartikkelissa Ruotsinsuomalainen Anna Järvinen laulaa urheasti kielellä, jonka on unohtanut: "Häpeä on helpompi sietää kuin pelkuruus",
ja uusintaa näin oikeinajattelevien mielestä pimeintä pimeyttä eli
nationalismia ja kansallista itsetuntoa, kun pitäisi oikeasti hävetä,
pukeutua säkkiin ja ripotella tuhkaa päälleen]
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti