Eniten minua kuitenkin on aina ihmetyttänyt ulkopuolisten suhtautuminen tällaisiin tilanteisiin. Skotlannin kansanäänestyksen alla suomalaiset ja muut eurooppalaiset kommentaattorit tuntuivat olevan hyvin närkästyneitä skottien mahdollisesta itsenäisyydestä. Itsenäistä Skotlantia ei kuulemma hyväksyttäisi EU:n jäseneksi, sen talous romahtaisi, eikä muutenkaan mistään tulisi mitään. Samanlaisia puheenvuoroja on kuultu Katalonian tapahtumien yhteydessä. Euroopan parlamentin puhemies ja komission puheenjohtaja ovat vakuuttaneet tukevansa Espanjan yhtenäisyyttä.
Vastalauseet ovat usein legalistisia: niissä vedotaan Espanjan perustuslakiin, joka ei salli maan alueiden itsenäistymistä. Kysymys on kuitenkin moraalinen ja poliittinen. Kansojen itsemääräämisoikeus on yksi kansainvälisen politiikan perusperiaatteista. Koska kansat koostuvat ihmisistä, viime kädessä on kyse ihmisten oikeudesta valita itselleen mieleisensä yhteiskuntamuoto ja esivalta. Jos jonkun maan perustuslaki estää tämän oikeuden toteutumisen, kyseinen perustuslaki on väärässä ja sitä pitää muuttaa.
Tällaisia vaatimuksia ei kuitenkaan Espanjalle ole esitetty.
Isäntämaan lakiin vetoaminen on ongelmallista siksikin, että kansojen oikeus hallita itseään olisi riippuvainen isännän suopeudesta. Miksi skotlantilaisilla on oikeus päättää asiasta itse, jos katalaaneilla ei ole?
Nihkeä suhtautuminen separatismiin ei rajoitu EU:n jäsenmaiden sisällä tapahtuvaan kehitykseen. Muistan elävästi, millainen yllätys ja herätys itselleni oli 80-luvun lopulla ja 90-luvun alussa länsimaiden, siis Länsi-Euroopan ja Yhdysvaltain, kylmä suhtautuminen ensin Jugoslavian ja sitten Neuvostoliiton osavaltioiden itsenäisyyspyrkimyksiin. Tuntui omituiselta, että länsi, joka koko kylmän sodan ajan oli propagandassaan puhunut demokratiasta ja kansojen vapaudesta, läksytti nyt Slovenian, Kroatian, Ukrainan ja Baltian maiden demokraattisesti valittua johtoa "geopoliittisen tasapainon horjuttamisesta" ja hirttäytyi koko arvovallallaan epädemokraattisten imperiumien yhtenäisyyden säilyttämiseen.
Niiden, jotka ovat liian nuoria muistamaan noiden päivien tapahtumia, kannattaa katsoa vaikkapa YouTubesta sen ajan uutiskatsauksia ja dokumentteja. Se on noloa katseltavaa.
[tohtori Viha eli Jussi Halla-aho 15.9.2017 MTV:n sivuilla julkaistussa kolumnissaan Rajojen muuttumattomuus ylimpänä hyveenä]
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti