Poliittisen päätöksenteon asia on puolestaan ratkaista, mitä päämääriä
ja tuloksia kansalaiset haluavat edistää, ja tämä kuuluu
kansallisvaltioissa noudatettavan demokratian piiriin. Kun kansalaisten
arvostukset ja päämäärät ovat tiedossa, voidaan tieteen löytämien
kausaalisuhteiden ja todennäköisyyksien pohjalta ratkaista, kuinka pitää
toimia.
Jos esimerkiksi toivotaan keskimääräisen älykkyyden alenemista
länsimaissa, on syytä lisätä maahanmuuttoa ja rotujen välistä
pariutumista, kun taas päinvastaisessa tapauksessa olisi toimittava
päinvastaisesti. Mikäli taas toivotaan yhteiskunnallisen tehokkuuden
laskua ja konfliktien lisääntymistä, on edistettävä monikulttuurisen
yhteiskunnan syntymistä, sillä monikulttuurisessa yhteiskunnassa
konflikteja esiintyy enemmän ja eskaloitumisen herkkyys kasvaa. Jos tätä
ei haluta, on meneteltävä päinvastaisesti.
Yksi vaihtoehto on jättää asia ihmisen aktiivisen puuttumisen
ulottumattomiin ja antaa luonnon tai yhteiskunnallisen sattuman hoitaa
asian. Geeneissä olevaa luontoa voidaan myös suojella sen itseisarvon
vuoksi. Luonnostaan olevassa monipuolisuudessa voidaan nähdä
selviytymisen voimavara sikäli, että mitä monipuolisempi ihmiskunnan
perimä on, sitä paremmin ihminen pystyy lajina mukautumaan maapallon
uusiin olosuhteisiin, joissa valintaetua voivat antaa erilaiset tekijät
kuin nykyoloissa.
Oikeus olla omaa rotuaan on siis nähtävissä itseisarvoisena, eikä
rotuopista ole tätä kautta johdeltavissa sortoa vaan sen vastakohtaa:
moraalin sydänverta ja puhtain purjein kukoistavaa etiikkaa!
[filosofi Jukka Hankamäki blogissaan 15.9.2017 julkaisemassaan merkinnässä Miksi länsimaalaisten älykkyys laskee?]
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti