Marianne kohtaa linnaa tutkiessaan konventionaalisesti komean joskin hieman laimean nuorehkon miehen (David Peel), joka on kahlittu hopeisella kahleella ylellisesti sisustetun sviitin seinään. Tämä ei suinkaan ole Meinsterien S/M-dungeon, vaan paronitar paljastaa, että hänen kuolleeksi julistettu poikansa on teljettynä linnan eristettyyn siipeen "sairauden" vuoksi – jokainen lajityyppiä tunteva maallikko tietysti pystyy tekemään jo näiden tietojen perusteella etädiagnoosin. Hyväsydäminen ranskatar pihistää paronittarelta kahleen avaimen ja vapauttaa nuoren paroni Meinsterin. Ranskalaisilla on tapana käynnistää vapauden puolesta hankkeita, jotka johtavat arvaamattomiin lopputuloksiin.
[Näin oli lausuttu Napoleonin kompleksit -blogin 29.10.2017 julkaistussa merkinnässä Tuulienergia, lepakoiden tuho: Draculan morsiamet (1960).]
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti