Kulttuurimarxismin käsitteen ymmärtämisessä on keskeistä ymmärtää, että jo Marx ja Engels vastustivat niitä konservatiivisia juutalais-kristillisiä arvoja, jotka usein kiteytetään sanoihin koti, uskonto ja isänmaa.
Marxin käsitys kuitenkin oli, että tämä porvarillinen hapatus lähinnä vain heijastaa taloudellisia ja poliittisia perusrakenteita. Kunhan yksityisomaisuudesta luovutaan, hiipuu myös marxilaisten vastustama porvarillinen kulttuuri, johon kuuluu keskeisenä osana ydinperhe, isänmaallisuus ja kristillisyys.
Ensimmäisen maailmansodan jälkeen marxilaiset joutuivat kuitenkin tunnustamaan, ettei alkuperäinen teoria toiminut. Eri maiden työläiset eivät liittyneet yhteen, vaan ne sotivat keskenään kukin omaa isänmaataan puolustaen. Alkuperäinen teoria kääntyi päälaelleen: usko perinteisiin länsimaisiin arvoihin on tuhottava ensin, jotta länsimaiset yhteiskunnat olisivat vastaanottavaisia myös taloudelliselle ja poliittiselle vallankumoukselle.
Tämä uusvasemmistolainen vallankumouksellisuus näkyi erityisen voimakkaasti 1960-luvun radikalismissa, joka suuntautui länsimaissa kristinuskoa, perinteisiä sukupuolirooleja ja -moraalia sekä isänmaallisuutta vastaan.
1990-luvulle tultaessa kävi kuitenkin selväksi, että kommunismi oli hävinnyt kapitalismille, eikä kommunistisen puolueen yksinvalta tai suunnitelmatalous tulisi voittamaan lännessä, kun niistä päinvastoin luovuttiin idässäkin.
Sen sijaan 1960-lukulaiset kulttuuriradikaalien käsitykset olivat tulleet yleisesti hyväksytyiksi ja osaksi valtakulttuuria. Konservatismista taas oli tullut vastakulttuuria, jota uusi valtakulttuuri ei suvainnut, vaan pyrki rajoittamaan jopa perustuslailliseen sananvapauteen puuttumalla.
Kultuurimarxilaisuus tarkoitti siis yksinkertaisesti marxilaista maailmankuvaa ilman sen taloudellista ja poliittista ulottuvuutta. Samalla työväenluokka menetti asemansa sorrettuna luokkana, joka tulisi tekemään vallankumouksen. Sen paikan ottivat erilaiset marginaalit: seksivähemmistöt, mustat, maahanmuuttajat ja niin edelleen.
[tiedetoimittaja ja tietokirjailija Marko Hamilo 15.9.2017 Suomen uutisissa julkaistussa analyysissään Mitä kulttuurimarxismi on – ja mitä valtamedia väittää sen olevan]
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti