Maanantaina alkoi opetus- ja kulttuuriministeriön ”Sitoudun torjumaan vihapuhetta” -haastekampanja. Kampanjan taustamateriaalien väitteet ovat vähintäänkin yhtä arveluttavia kuin poliisin ”nollatoleranssi” ei-rangaistavaa ilmiötä kohtaan.
Ministeriö valistaa, että ”vaikka jokin loukkaava ilmaisu olisikin laillinen, ei se tarkoita, että se on eettisesti hyväksyttävä”. Sallittujen mielipiteiden rajaa paalutetaan ilmoittamalla, että ”vaikkei jokin loukkaava ilmaus täyttäisikään vihapuheen tai rikoksen tunnusmerkkejä, se on silti väärin”.
Suomen kaltaisessa vapaata yhteiskuntajärjestelmäänsä ase kädessä puolustamaan joutuneessa maassa on hämmästyttävää kuulla puhuttavan ”sananvapauden väärinkäytöstä” ja ”vihapuheen ennaltaehkäisemisen” tärkeydestä. Sananvapaus on demokratian kovinta ydintä. Se on lahjomaton mittari yhteiskunnan edistyneisyydelle ja demokraattisuudelle. Sananvapauden lisääntyminen on aina merkinnyt yhteiskunnallista edistystä, sen kaventaminen taas taantumista.
[Markku Jokisipilä, Turun yliopiston eduskuntatutkimuksen keskuksen johtaja, Turun sanomat -lehdessä 4.10.2017 julkaistussa kolumnissaan Valhetta on kaikki laulut maan]
Ongelmallista, että ei käsitetä että sananvapaus joko on tai sitten sitä ei ole. Mitään välimuotoja ei ole.
VastaaPoistaNaulan kantaan.
PoistaSanotaan vielä, että ihmisoikeudet eivät ole neuvottelukysymys.
Poista