Muutamille suomalaisyrityksille, kuten Finnairille, voi Venäjän myöntämistä erikoisluvista
olla hyötyä, mutta olisi virhe kuvitella, että diplomatiassa voi
saavuttaa mitään ilmaiseksi. Suomen ja Venäjän välisten suhteiden
lämpiämisestä voidaan joutua maksamaan poliittista hintaa tilanteessa,
jossa moraalinen taakka Venäjän harjoittamista vääryyksistä siirtyy sen
kanssa yhteistoiminnassa oleville valtioille.
Esimerkiksi RNAV-navigointia
mahtuu varmasti harjoittelemaan myös muualla kuin Helsingin
yläpuolella. Venäjän päätymistä käyttämään Suomen ilmatilaa voidaankin
pitää hintana valtiolliselle lentoyhtiöllemme myönnetyistä
Siperian ylilento-oikeuksista.
[filosofi Jukka Hankamäki blogissaan 27.7.2017 julkaisemassaan merkinnässä Mitä tämä merkitsee?, jossa hän rohkenee sanoa, että Venäjän suuren
johtajan Vladimir Putinin taannoisesta Suomeen vierailulle tulosta hänelle tulee
mieleen kansallissosialistisen Saksan suuren johtajan Adolf Hitlerin tulo Suomeen Mannerheimin syntymäpäiville vuonna 1942.]
[PS Itse kannatan sitä, että vastalahjaksi meidän pitää ruveta kohtelemaan kanadalaista ruokalajia nimeltä poutine
(lausutaan "putin") Suomen uutena kansallisruokalajina. Poutine on
quebeciläisperäinen ympäri Kanadaa suosiossa oleva ruokalaji, joka
koostetaan ranskalaisista perunoista, juustonpaloista ja
vaaleanruskeasta kastikkeesta.]
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti