Laura Huhtasaari on kyllä kova emäntä, kun saa käyntiin kerrankin puheen siitä, pitäisikö politiikka ja uskonto pitää erillään toisista vai ei. Tätä aikaisemmin politiikan ja uskonnon yhdistäminen oli vain status quo, joka hyväksyttiin sellaisena kuin se on. Oli Huhtasaaresta ja hänen presidenttiehdokkuudestaan mitä mieltä tahansa, niin ainakin se myllyttää vallinnutta status quota ja rikkoo tabuja.
Suomessa politiikka ja uskonto ovat aina olleet yhtä ja valtio on tiukasti yhteydessä uskontoon. Suomessa on kaksi valtiokirkkoa, vaikka luterilainen ja ortodoksinen kirkko itse väittävätkin olevansa "kansankirkkoja". Kristityille kirkoille on annettu perustuslaillinen asema ja ne ovat osa julkista valtaa. Kirkkojen papisto koostuu valtion virkamiehistä, jotka koulutetaan valtiollisissa yliopistoissa. Lisäksi kirkot saavat verottaa esimerkiksi yrityksiä, vaikka yrityksillä ei olisi yhtä ainoaa kristittyä työntekijää. Kirkko ja valtio ovat Suomessa yhtä.
Tämä politiikan ja valtion yhteys ei tietenkään jää vain valtiokirkkoon, vaan se menee elämän jokaiselle osa-alueelle. Ministerit vannovat virkavalansa käsi Raamatulla, presidentti toivottaa jouluisin Jumalan siunausta, valtiollinen media näyttää jumalanpalveluksia useammasta eri tuutista ja jumalanpilkasta annetaan oikeudessa langettavia tuomioita. Nämä ovat tietysti vain muutamia esimerkkejä ja lisää keksii varmasti jokainen, kun vähän ryhtyy pohtimaan.
Myös poliitikoilla on ollut Suomessa historiallisesti tapana käyttää valtaansa suoraan uskonnollisen vakaumuksensa pohjalta. Sinällään tämä ei ole demokratiassa väärin, koska demokratiassa myös uskovaisilla tulee olla oikeus mielipiteeseensä. Kovin sekulaaria se ei siltikään ole. Esimerkkeinä tällaisesta touhusta vaikka nykyinen hallitus, jossa esimerkiksi pääministeri Sipilä (jolla on muuten paljon presidenttiä enemmän valtaa) on vakaasti uskonnollinen mies. Lestadiolainen liike vaikuttaa Keskustassa vahvasti ja esimerkiksi nykyinen alkoholilain kampittaminen liittyy vahvasti lestadiolaisuuden kannustamaan pyhään raittiuteen. Huhtasaaren ehdokkuus tuskin on paljon pääministeriä suurempi uhka millekään.
Valtio ja uskonto tulisi erottaa Suomessa toisistaan. Myös luterilaisen valtionkirkon oppi-isä Martin Luther kannusti tähän niin sanotussa kahden miekan opissaan; "Keisarille se, mikä keisarille kuuluu, ja Jumalalle se, mikä Jumalalle kuuluu." Ensimmäisiä ratkaisuja tähän olisivat esimerkiksi valtionkirkkojen perustuslaillisen aseman purkaminen, uskonrauhan rikkomista koskevien pykälien lakkauttaminen, Ylen erottaminen uskonharjoittamisesta ja koulujen uskontotuntien yhdistäminen kaikille lapsille yhteiseksi tunnustuksettomaksi uskontotiedoksi.
[Jiri Keronen Facebookissa 11.9.2017. Ulostulo liittyy Aamulehden uutisartikkeliin Kumpi oli oikeassa, Jumala vai Darwin – Tiede on joutunut mukaan politiikkaan.]
[PS. Itse kannattaisin sellaista, että paitsi että uskonnolliset yhdyskunnat ja julkinen valta tulee erottaa toisistaan, niin myöskin valtion tulee asennoitua uskontoihin ja uskonnollisiin yhdyskuntiin tiukan kriittisesti, vaikkakin uskonnon tulee mielestäni muuten olla periaatteessa sallittu ilmiö yhteiskunnassa. Taidan edustaa nk. taistelevaa liberalismia.]
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti