Yhdysvallat eroaa merkittävästi eurooppalaisista yhteiskunnista, ja niinpä sen nationalistienkin ongelmat ovat erilaisia kuin täällä. Mutta yhtäläisyyksiäkin on siinä määrin, että Charlottesvillen tapahtumista on opittavissa jotakin myös täällä. Ainakin ne toimivat hyvänä muistuttimena muutamasta tärkeästä perusseikasta.
Ensimmäinen tällainen seikka on se, että valtavirtamediaa ei voi tyystin ylenkatsoa. Niin sanottu hiljainen enemmistö muodostaa edelleen käsityksensä sen perusteella, ja juuri tämän ihmisryhmän sieluista poliittiset kamppailut käydään. On typerää huolettomuutta viitata kintaalla ja sanoa, että media antaa joka tapauksessa negatiivisen kuvan nationalisteista. Se on useimmissa tapauksissa totta, mutta perinteinen media on myös kriisissä ja sen otsikoista poikkeava totuus saadaan helposti julki internetin kanavia pitkin. Hälläväliä-asenne omissa julkisissa tilaisuuksissa pilaa mahdollisuudet esiintyä edukseen, sillä perimmäinen tarkoitus ei ole vahvistaa oman viiteryhmän yhteenkuuluvuutta vaan antaa viesti ympäröivälle yhteiskunnalle.
Niinpä jokaisesta mielenosoituksesta, kulkueesta ja marssista on syytä kitkeä tarkkaan natsitunnukset, huliganismi ja muut ei-toivotut ilmiöt. ”Ei vihollisia oikealla” ei tarkoita laatukontrollista luopumista oikealla. Väkivalta tulisi hyväksyä vain puolustautuessa suoraa fyysistä hyökkäystä vastaan – ja ei, itsepuolustus ei tarkoita rastatukkaisen suunsoittajan mukiloimista. Vasemmiston provokaatioihin ja hyökkäyksiin tulisi varautua riittävillä turvajärjestelyillä ja yhteistyöllä viranomaisten kanssa. Ylipäätäänkin kunnollinen valmistautuminen ehkäisee vakavimmat ongelmat.
[kauhistuttava kirjailija Timo Hännikäinen Sarastus-verkkolehdessä 16.8.2017 julkaistussa kirjoituksessaan Mitä voimme oppia Charlottesvillestä?]
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti