Tilanne on hiukan samanlainen kuin Neuvostoliiton romahdettua, jolloin Suomessa olisi pitänyt puhdistaa pöytä.
Kun peilaa nykyhetkeä kolmen viime vuosikymmenen tapahtumiin, ei voi olla havaitsematta kuinka suurta roolia aiemmin neuvostojen maata kumartaneet henkilöt ja puolueet omaavat siinä kehityskulussa, jonka seurauksena Suomi on ajautunut poliittisilla päätöksillä muun läntisen Euroopan kaltaiseen levottomuuden ja epävarmuuden tilaan.
Euroopan unionin pakkopolitiikka koskien taloudellista ja laittomien siirtolaisten taakanjakoa sekä vallan keskittyminen Brysseliin ovat merkittävimmät syyt yhteiskunnan heikkoon koheesioon ja kansakunnan vahvaan jakautumiseen. Lokaalipolitiikasta globaaliin politiikkaan siirtyminen on toteutettu tavalla, jossa poliittinen eliitti on pitänyt huolen omista eduistaan samalla, kun tavan kansalaiset on asetettu maksajiksi ja kärsijöiksi.
Millainen ilmapiiri Suomessa olisi nykyisin, jos vapaaksi itseään väittävä media ei olisi liimannut itseään poliittisen johdon takapuolta nuoleskelevaksi hännänheiluttajaksi 1990-luvulla, jolloin aito vapaus oli tarjottimella?
[Heikki Porkka blogissaan 2.8.2017 julkaisemassaan merkinnässä Halla-ahon johdolla uudenlaiseen poliittiseen kulttuuriin?]
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti