Nuori Linkola hylkäsi perheensä toiveet akateemisesta urasta. Jo lapsena koulu oli ollut hänelle ”kidutuslaitos”, ja ulkoilmaihmistä kammotti ajatus sisätyöstä. Linkolasta kehittyi biofiili, jolle luontokokemukset olivat korkeinta elämää. Lintujen tarkkailusta hän siirtyi niiden rengastamiseen ja maan lintukantojen järjestelmälliseen kartoittamiseen. Elannon hän hankki vuodesta 1959 lähtien kalastajana. Elämänvalintojen kehyksenä toimi luonnonsuojeluaate, joka kumpusi sivistyneistötaustasta, vaikka nuorukaisen ratkaisut olivat muuten hänen yhteiskuntaluokassaan äärimmäisen epäsovinnaisia. Kaarlo Linkola oli ajanut 20-luvulla lakiesitystä luonnonpuistojen ja kansallispuistojen perustamiseksi, ja toimi kuolemaansa saakka perustamansa Suomen Luonnonsuojeluyhdistyksen puheenjohtajana. Luonnonsuojeluyhdistyksen perustamiseen, kuten kaikkeen varhaiseen luonnonsuojeluun Suomessa, vaikutti AKS-henkinen kansallismielisyys, ja Kaarlo Linkola piti kulttuurimaiseman vaalimista ensi sijassa isänmaallisena velvollisuutena.
[kauhistuttava kirjailija Timo Hännikäinen Sarastus-verkkolehdessä 31.8.2017 julkaistussa kirjoituksessaan Suomalainen sijaiskärsijä, jossa hän käsittelee kalastaja Pentti Linkolaa, miestä, joka on intellektuelli ja ekofasisti sekä täysin immuuni sellaisille lainsäädäntömme kohdille kuin laki kiihottamisesta kansanryhmää vastaan ja laki uskonrauhan rikkomisesta. Hännikäinen käsittelee kirjoituksessaan myös Riita Kylänpään Linkolasta kirjoittamaa kirjaa 'Pentti Linkola – Ihminen ja legenda'.]
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti