Laki antaa joka tapauksessa mahdollisuuden harventaa ongelmalliseksi
osoittautuneiden eläinlajien kantoja rauhoituksesta huolimatta.
Vaadinkin, että Helsingissä suurina laumoina asuvia hanhia ryhdytään
harventamaan niin, että kannat saadaan leikattua nykyisestä murto-osaan,
ainakin kaupunkien keskustoissa. Käytettäköön keinona esimerkiksi
haulikkoa tai myrkyttämistä. Asiassa ei riitä, että odotetaan
muuttolintujen katoamista muualle talvehtimaan, sillä ne tulevat
keväällä takaisin. Lentävät lintuparvet voivat olla suureksi vaaraksi
myös lentoliikenteelle, ja maaseudulla niistä on haittaa maataloudelle.
Ongelmalla on luonnollisesti myös vertauskuvallista merkitystä, aivan
niin kuin poliittiseksi aseeksi muodostuneilla liito-oravilla ja
valkoselkätikoillakin. Niihin vetoamalla Vihreään liiton
ekofundamentalistit ovat saaneet kuntien rakennushankkeita estetyksi.
Kaikki muistanevat, miten Vihreä liitto onnistui lykkäämään Vuosaaren
sataman rakentamista ja Jätkäsaaren ottamista asuinkäyttöön
ympäristövalituksilla, vaikka satamahanke oli jo suunnittelupöydällä
Euroopan ympäristöystävällisin.
Koska haittaeläinten rauhoittamisesta on tullut yhteiskunnanvastaisille
tahoille kiusanteon, rituaalisen aggression ja protestoimisen muoto, on
mennyt pohja luonnonsuojeluargumenttien uskottavuudelta myös laajemmin.
Ihminen on luonnonolento, jonka on syytä suojella reviiriään ja
harjoittaa eläinkannan järkiperäistä valikointia oman populaationsa
tuottoalueilla jo pelkästään ihmisarvon vuoksi.
[filosofi Jukka Hankamäki blogissaan 3.8.2017 julkaisemassaan merkinnässä Miksi vihreät suojelevat villihanhien sätkäpaskoja?]
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti