Matkustamisen lisäksi Vuorinen tarkkailee kuluttamistaan. Norjaan muutettuaan, viimeiset viisi vuotta, hän on dyykannut ruokansa kauppojen roskiksista, eikä edes muista milloin olisi ostanut uusia vaatteita.
Matkapuhelimensakin hän on saanut yläasteikäisenä. Silti Vuorinen ei moralisoi tai saarnaa ekologisista valinnoista, ei kirjassaankaan. Sen näkökulma tarkentuu siihen, miten vähän yksilön valinnoilla on loppujen lopuksi merkitystä, jos maailma ympärillä jatkaa samaan malliin.
”Aika usein ekologisista valinnoista puhuttaessa pysähdytään yksilötason kulutukseen ja moralisointiin. Silti ihminen on utelias ja välitöntä hyötyä tavoitteleva eläin, jolle pitäisi pystyä tarjoamaan hyötyä valinnoista. Pelkkä syyllistäminen ei auta mitään.”
[Näin oli lausuttu Seura-lehdessä 9.5.2022 julkaistussa Irina Björkmanin kirjoittamassa artikkelissa Ekologi Katariina E. M. Vuorinen ihmisen hyvyydestä: ”Olisi tärkeää yhteiskunnallisesti hyväksyä, ettemme yhtäkkiä muutu kovin korkeamoraalisiksi”.]
[Myös ihminen on eläin eikä mikään enkeli. Kyllä.]
Emme ole enkeleitä.
VastaaPoistaOlemme tappaja-apinoita!
Niin. Mutta olisi kiva, jos yleistyisi tuollainen myönteinen asennoituminen siihen, miten ihmisiä ohjataan ekologisesti kestävämpään elämäntapaan.
Poista