S Keisari Justinianus vainosi innolla ja tarmokkaasti uskonnollisia vähemmistöjä

Myös harhaoppisia kristittyjä ja manikealaisia vastaan suunnattiin sarja lakeja ja väkivaltaisia toimenpiteitä. Heidän kulttimenonsa kiellettiin. Heidät suljettiin pois valtionhallinnon ja armeijan viroista. He eivät voineet harjoittaa opettajan ammattia, todistaa oikeudessa katolisia vastaan, periä omaisuutta tai omistaa katolisia orjia.

Vuonna 527 tapahtunut manikealaisten puhdistus Konstantinopolissa oli erityisen raaka. Kronikoitsija Johannes Malalaksen (491–578) mukaan joukko manikealaisia, joiden joukossa oli huomattavissa yhteiskunnallisissa asemissa olevia miehiä ja naisia, surmattiin epäonnistuneiden käännytysyritysten jälkeen (Joh. Mal. 423). Ilmeisesti surmaaminen tapahtui elävältä polttamalla.

Myöhemmin vuonna 529 tai 530 Fryygiassa suuri joukko vainottuja mutta taipumattomia montanolaisia sulkeutui kirkkoihinsa ja teki polttoitsemurhan (Proc. HA 11, 23). He olivat odottaneet Jeesuksen pikaista paluuta, harjoittaneet ankaraa askeesia ja äärimmäistä seksuaalista pidättyväisyyttä. Johannes Amidalainen poltti viimeiset montanolaisten kirkot Fryygiassa vuoden 550 tienoilla. Hän myös tuhosi liikkeen 100-luvulla eläneen perustajan Montanuksen maalliset jäännökset (Joh. Eph. HE 2, 489; Mazal 2001, 203).

Afrikassa areiolaisten ja donatolaisten kirkot annettiin katolilaisille, heidän pappinsa karkotettiin ja heiltä riistettiin kaikki kansalaisoikeudet (Novell. Iust. 37). Vähässä-Aasiassa viimeiset areiolaisten kirkot suljettiin vuonna 538 (Joh. Mal. 479; Stein 1959, 369 viite 2).

Myös Palestiinan samarialaisia kohdeltiin ankarasti. Justinianus määräsi vuonna 528 tuhoamaan heidän synagogansa ja kielsi rakentamasta uusia (Cod. Iust. 1,5,17; 1,5,18,3; 1,5,19,4). Samarialaisten noustua kapinaan vuonna 529 heidän synagogansa vallattiin, tuhansia samarialaisia surmattiin ja heidän johtajansa ristiinnaulittiin. Historioitsija Procopius (kuoli vuonna 562) puhuu jopa 100000 kuolonuhrista.

Tuloksena samarialaisten verilöylystä oli pula maanviljelijöistä, mistä kärsivät erityisesti kaupungeissa asuvat kristityt maanomistajat. Vaikka maat olivat viljelemättä, heidän oli silti maksettava verot valtiolle (Proc. Bell. Pers. 1,13,10–11; 16,1–10; Proc. HA 11,21; Evans 1996, 248; Stein 1959, 287–288; 373–374). Samarialaiset kapinoivat uudelleen vuonna 556, ja jälleen kapina kukistettiin verisesti.

[Näin oli lausuttu Tieteessä tapahtuu -lehdessä 24.2.2022 julkaistussa Pekka T. Heikuran kirjoittamassa artikkelissa Keisari Justinianus ja toisinajattelijoiden vainot.]