Oli vuosi 73 eaa. Traakilainen gladiaattori Spartacus ja joukko muita orjia olivat saaneet tarpeekseen vapautensa riistosta ja päättivät karata gladiaattorikoulusta. Spartacuksen johdolla joukko keräsi yhteen keittiövälineitä, joita he käyttivät aseina paetessaan koulusta.
Kapinaan liittyi orjia Rooman valtakunnan maaseudulta. Orjien kapina aiheutti paniikin Rooman senaatissa, sillä he olivat onnistuneet voittamaan muun muassa armeijanjoukot Vesuviuksen vuorella. Vuonna 71 eaa. armeija sai taltutettua kapinan, johon kuului enimmillään yli 100 000 orjaa, ja teloitti taistelusta selvinneet 6000 orjaa Rooman valtatien varteen varoittavaksi esimerkiksi.
Spartacuksen tarina esitetään yhtenä esimerkkinä varhaisesta aktivismista. Siinä joukko ihmisiä nousi aktivismin määritelmän mukaisesti vastustamaan vallalla ollutta riistävää järjestystä suoran toiminnan keinoin.
[Näin oli lausuttu Maailman kuvalehdessä 24.2.2022 julkaistussa Riina Rastaan kirjoittamassa artikkelissa Naisten äänioikeus ja orjuuden kieltäminen – Aktivismilla on saavutettu paljon ja nyt se nousee jälleen.]
[Kyllähän se on niin, että ihmiskunta on ennen pitkää kyennyt lopulta uskomattomiin kulttuurisiiin edistysaskeleisiin, ja aktivisteilla on tietenkin ollut osansa tässä. Lisäksi haluaisin sanoa, että Spartacus edusti toksista maskuliinisuutta.]
[Aiheeseen jotenkin liittyen, voit niin halutessasi käydä lukemassa nettisivuiltani kirjoitukseni Spartacus ja kolmas orjasota roomalaisia vastaan.]
[Puheet aktivismista voivat johtaa kuitenkin myös suureen pahaan. Esim. Perussuomalaisten jäsenet ja kannattajat saattavat ottaa aktivismin tosissaan.]
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti