Abdulkarim vaatii itselleen turvallista tilaa, jossa ei tarvitse kohdata itselle vieraita aatteita ja arvoja. Samaan aikaan hän nimittelee Soinia pimeyden ruhtinaaksi, joka antaa naisvihalle ja rasismille kasvot. Minkälaista turvallista tilaa hän on itse luomassa Soinille?
Abdulkarim on kertonut oppineensa, että yksi tapa muuttaa maailmaa on puhua epäkohdista ja ongelmista. Mutta millaista keskustelua se on, että vetäydytään omaan kuplaan jo ennen kuin dialogi alkaa?
Jos Abdulkarim on mielestään oikeassa, niin miksi hän ei suostu haastamaan muita ja perustelemaan omia näkemyksiään muille kuin samanmielisille? On hämmentävän ylimielinen ajatus, että vain omat näkemykset ovat ainoita oikeita eikä niitä edes kuulu altistaa debatille.
Juuri tässä tilanteessahan Abdulkarimin kuuluisi olla raadissa puhumassa ja perustelemassa omia kantojaan. Mitä hyötyä on nyökytellä samanmielisten hyminäkerhossa?
[Näin oli lausuttu Iltalehdessä 19.5.2022 julkaistussa Sanna Ukkolan kirjoittamassa kolumnissa Toimittaja jätti Jälkiviisaat Soinin takia – päätöksestä on suvaitsevaisuus kaukana.]
[Minä olin luullut, että tohtori Jussi Halla-aho olisi Pimeyden ruhtinas. Timo Soini taas on lupsakka kansanmies, kansankiihottaja ja Juudas.]
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti