Entä sota sitten? Eikö comanchien valta-asema sittenkin perustunut sotilaalliseen herruuteen? Eikö lopulta kuitenkin juuri sotilaallinen voima ollut comanchien vallan taustalla vaikuttava dynaaminen tekijä? Hämäläisen mukaan näin ei suinkaan ollut, sillä juuri kauppaverkoston rakentaminen teki alussa tärkeässä asemasta olleesta sotimisessa tarpeetonta:
– Esimerkiksi useat espanjalaiset siirtokunnat alistettiin tekemällä ne taloudellisesti riippuvaisiksi, ei väkivalloin. Pian muun muassa hevosten, muulien ja lihanvälittäminen oli comanchien käsissä. Sotilaallista uhkaa toki tarvittiin vahvistamaan kauppasuhteilla saavutettua herruutta, mutta aktiivinen sotiminen ei kuulunut comanchien vallankäyttöön enää imperiuminrakentamisen alkuvaiheen jälkeen. Kauppaverkostojen luomisessa ja alistussuhteiden ylläpitämisessä comanchet käyttivät varsin taitavasti myös diplomatiaa esimerkiksi vihjailemalla yhteyksistään espanjalaisiin ranskalaisille siirtokunnille.
– Imperiumi myös mureni nimenomaan vallantaloudellisen pohjan romahdettua. Yksi keskeinen tekijä tässä oli biisonilaumojen määrässä tapahtunut voimakas väheneminen jo 1800-luvun alussa. Comanchien valta hajosi siten sisäisiin tekijöihin, ja Yhdysvaltojen 1870-luvulta alkaen käymät intiaanisodat vain sinetöivät jo muutenkin tapahtuneen imperiumin häviön.
[Näin oli lausuttu Helsingin yliopiston Sari Forsströmin, Jouko Nurmiaisen ja Risto Marjomaan tekemässä Pekka Hämäläisen väitöshaastattelussa "Valkonaama comanchien historioitsijana", joka oli julkaistu Historian tietosanomien niteen 1 numerossa 1 vuonna 2001.]
[PS. Komansseista on artikkeli Wikipediassa.]
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti