S Vuoden 1949 elokuva 'Berliinin kukistuminen' on Stalinin henkilökultin korneimpia ilmentymiä

Maailmankuvaltaan The Fall of Berlin on Stalinin henkilökultin korneimpia ilmentymiä. Sen luoma henkilökuva lienee despoottisella itsekeskeisyyden asteikollakin ylittämätön. Stalin esitetään ratkaisijana, kärsivällisenä neuvojana ja lähes messiaanisena johtajana. Hänen nimiinsä kirjoitetaan kaikki onnistuneet toimet ja epäonnistuneisiin operaatioihin haetaan syyllisiä aina Yhdysvalloista asti. Vainoharhan kyllästämän järjestelmän peruslogiikkahan kuului, että ylevien ajatusten epäonnistuneet toimeenpanot voivat johtua vain petoksesta tai sabotoinnista. Henkilöpalvonta itsessään tuottaa vain myötähäpeää, mutta vastenmielisen teoksesta tekee sen tarkoituksellinen historian uudelleenkirjoitus. Elokuvan vääristely ei ulotu vain sota-aikaan, vaan siinä näkyy myös sodan jälkeisen ajan kiristynyt suurvaltapolitiikka sekä kylmän sodan alkavat tunnelmat sisä- ja ulkopolitiikassa.

[Näin oli lausuttu elitisti.net -sivustolla 12.4.2010 julkaistussa Jarkko Lehtolan kirjoittamassa arvostelussa vuonna 1949 julkaistusta neuvostoliittolaisesta propagandaelokuvasta Padenije Berlina ("Berliinin kukistuminen").]