Pakanuuden jäänteet tukahdutettiin armotta. Aluksi viranomaiset määrättiin tekemään tutkinta pakanallisten menojen harjoittamisesta. Näistä rangaistuksena oli kuolema. Sitten pakanat määrättiin alistumaan kristilliseen opetukseen ja kastattamaan itsensä kolmen kuukauden kuluessa omaisuuden takavarikoinnin ja karkotuksen uhalla. Paluusta pakanuuteen rangaistiin kuolemalla. Pakanoita kiellettiin pitämästä valtion virkoja ja heiltä poistettiin perintöoikeus (Cod. Iust. 1,5 ja 1,11).
Vuonna 529 suoritettiin puhdistus Konstantinopolin aristokraattien keskuudessa. Monia huomattavia pakanoita tuomittiin kuolemaan ja teloitettiin. Entinen prefekti Asklepiodotos teki itsemurhan (Joh. Mal. 449; Theoph. AM 6022; Proc. HA 11,31; Mazal 2001, 202). Samana vuonna suljettiin Ateenan neoplatoninen koulu, joka oli tärkein jäljellä oleva pakanallisen ajattelun keskus (Evans 1996, 67–68).
Vuonna 535 pakanoita kiellettiin harjoittamasta kulttimenoja vandaaleilta vallatussa Afrikassa (Novell. Iust. 37, 6–8). Justinianus valtuutti vuonna 542 Johannes Amidalaisen (505–585), joka tunnetaan paremmin Johannes Efesolaisena, käännyttämään maaseudun pakanat Vähässä-Aasiassa. Johanneksen sanotaan kastaneen Lydiassa ja Kariassa 70 00 henkeä, perustaneen 97 kirkkoa ja kaksi luostaria (Joh. Eph. HE 3, 37). Kaukainen Isiksen temppeli Assuanissa Philaen saarella tuhottiin vuonna 541 (Joh. Eph. HE 4, 6–7). Samoihin aikoihin tukahdutettiin Jupiter-Ammonin kultti Augilan keitaalla Kyrenaikan autiomaassa (Proc. de Aed. 6,2,14–20).
Konstantinopolissa suoritettiin uusi pakanuutta harjoittaneisiin opettajiin, lakimiehiin ja lääketieteilijöihin kohdistunut puhdistus vuosina 545–546. Vaino ulottui eliittiin saakka. Edellisestä vuoden 529 vainosta selviytynyt patriisi Phokas katsoi viisaimmaksi myrkyttää itsensä ennen asiansa selvittämistä (Evans 1996, 249). Viimeinen pakanoiden vaino suoritettiin ilmeisesti vuonna 562. Pakanuus ei ollut uhka kristitylle keisarikunnalle, sillä valta oli lujasti kristittyjen käsissä, mutta sellaiseksi se kuitenkin ilmeisesti käsitettiin (Evans 1996, 67)
[Näin oli lausuttu Tieteessä tapahtuu -lehdessä 24.2.2022 julkaistussa Pekka T. Heikuran kirjoittamassa artikkelissa Keisari Justinianus ja toisinajattelijoiden vainot.]
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti