2) Toiseksi, julkisen talouden tilanne on niin huono, että jakovaraa palkankorotuksiin ei ole. Suurin osa hoitajista työskentelee julkisella sektorilla.
Maan vihervasemmistolainen hallitus on
päättänyt roiskia verovarat mieluummin vihreän siirtymän edistämiseen,
ilmastonsuojelun tukipaketteihin, kehitysapuun, kansainvälisiin kuluihin
ja muuhun vastikkeettomaan toimintaan. Hallituksen suosiman
maahanmuuton myötä terveydenhuollon asiakkaita saapuu tasaisena vanana
koko ajan lisää.
Jos hoitajien palkkoja korotettaisiin indeksiä enemmän, se tarkoittaisi verojen ja maksujen korotuksia tai henkilökunnan ja palvelujen vähennyksiä. Veroja ei voida korottaa, koska verotus on jo tapissaan ja nykytasolla tuottaa parhaiten. Jos veroastetta kiristetään, ihmiset lakkaavat hankkimasta tuloa, jolloin myös julkisen talouden viivan alle jää entistä vähemmän rahaa. Palveluista ja henkilökunnasta taas ei voida leikata, jotta ihmiset eivät kuolisi kaduille.
Hoitajien tulisi nyt vain sopeutua ja mukautua tilanteeseen, johon vihervasemmiston vastuuton taloudenpito on maamme ajanut. Ovathan hoitajien itsensä valtaan äänestämät vihreät ja vasemmistolaiset ministerit jo kauan takoneet ihmisten päähän elintason laskun ihanuutta Emma Karin (vihr.), Li Anderssonin (vas.) ja Tytti Tuppuraisen (sd.) tavoin.
Mikäli asiat olisi pantu tärkeysjärjestykseen ja laitettu Suomi sekä suomalaiset kaiken muun edelle, olisivat maahanmuuttajille suunnatut kulttuurikoordinaattorien palkat, sosiaalituet ja muut kotouttamisen kustannukset suomalaisten hoitajien taskuissa yhdessä stetoskooppien ja dosimetrien kanssa.
[filosofi Jukka Hankamäki blogissaan 23.4.2022 julkaisemassaan merkinnässä Tukipalvelujen palkkavaateet ja julkisen talouden jakovara]
[Mutta niinhän se on, että raha ei synny taikaseinässä.]
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti