Suomessa oli 1960-luvulla taloudellisesti kannattavaa saastuttaa järvet uimakelvottomiksi, ja hengitysilma on Kiinan ja Intian kaupungeissa edelleen epäterveellistä hengittää. Myös Lontoo oli aikanaan kuuluisa savusumustaan ja olihan Helsingissäkin ilma keskustassa vielä 1960-luvulla pahoin saastunutta.
Voidaan hyvin sanoa, että ympäristöongelmien perimmäinen syy on niitten puuttuminen hintamekanismista. Asian esitti parhaiten Arthur C. Pigou kirjassaan Economics of Welfare (1920), jossa hän ehdotti erityisiä veroja. Pigoun veroilla on monta nimeä: päästömaksut, ympäristöverot ja ruuhkamaksut.
Todistetusti hintamekanismin käyttö on kustannustehokkain tapa alentaa haitallisia päästöjä. Hinta on läsnä kaikessa ja vaikuttaa optimointiin kaikilla tasoilla, niin yrityksen teknologisissa valinnoissa kuin kuluttajan päätöksessä ostaa ympäristöveron vuoksi kalliimmaksi tullutta tuotetta ja kaikessa siltä väliltä.
[Näin oli lausuttu Työn ja talouden tutkimus LABORE:n eli Laboren, joka on entinen Palkansaajien tutkimuslaitos, sivuilla 15.3.2022 julkaistussa Vihreiden vanhan ja asiantuntevan parran Osmo Soininvaaran kirjoittamassa artikkelissa Pigoun verot suojelisivat ympäristöä.]
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti