Justinianuksen mukaan homoseksuaalisuus oli synti ja rikos, koska se oli luonnonvastaista ja loukkasi siksi Jumalaa. Samanaikaisesti uskonnollisten vähemmistöjen vainon kanssa suoritettiin kampanja homoseksuaaleja vastaan.
Homoseksuaalisten piispojen kidutukset, karkotukset ja kastrointi tapahtuivat ilmeisesti vuonna 528. Vuosina 811–814 Khronografiansa laatineen kronikoitsija Theofanes Abbasin ja 1000-luvulla eläneen Kedrenoksen mukaan vainot tapahtuivat toisena hallitusvuonna (Theoph. Anno 6021=528; Cedr. 645).
Justinianus julisti, että jatkossa homoseksuaalisesta käyttäytymisestä seurauksena oli kastrointi. Laeissa esiintyy rangaistuksena myös käden katkaisu. Silpominen oli rangaistuskeinona ilmeisesti uutuus, sillä sitä ei esiinny klassisessa roomalaisessa rikoslaissa (Honoré 1978, 15 viite 139; Mommsen 1899, 981–983).
Justinianuksen vuonna 535 säätämän lain mukaan Jumalan viha ei kohdistunut vain homoseksuaalisia tekoja tehneisiin ihmisiin vaan myös kaupunkeihin, joissa he asuivat. Jumalan rangaistuksena homoseksuaalisuudesta näihin kaupunkeihin oli odotettavissa nälänhätiä, maanjäristyksiä ja kulkutautiepidemioita (Novell. Iust. 77,1). Merkille pantavaa on, että uusi homoseksuaaleja koskeva laki (Novell. Iust. 141) annettiin vuonna 559, vuosi Konstantinopolissa puhjenneen ruttoepidemian jälkeen.
[Näin oli lausuttu Tieteessä tapahtuu -lehdessä 24.2.2022 julkaistussa Pekka T. Heikuran kirjoittamassa artikkelissa Keisari Justinianus ja toisinajattelijoiden vainot.]
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti