Päätöksellään siirtää kyseinen lastenohjelma pois Areenasta yhden ihmisen valituksen seurauksena, Yle antoi vahvan symbolisen signaalin siitä, että Suomen suurin mediatalo on valmis sensuuriin vain siksi, että joku on päättänyt loukkaantua. En minä sitä sano, että jokaista palautetta tai päätöstä pitäisi julkisesti puida, mutta nyt kyseessä on vakiintuneiden journalististen käytäntöjen, sekä koko kulttuurimme, alistamisesta hyvin perustavanlaatuiselle muutokselle, jonka ajava voima on äärimmäisen kiistanalaista aatetta kannattava, pieni radikalistien, vähemmistö.
Minä en verorahoitteista ja valtiollisessa ohjauksessa olevan median tarpeellistuutta ymmärrä muutenkaan. Mutta jos verorahoitteisesta, Suomen suurimmasta mediakolossista, tehdään tällaisen kulttuuritotalitarismin työkalu, niin Ylen lakkauttamisella on paljon isompi kiire kuin aikaisemmin on ymmärretty.
Ylen vastaus päätöstä seuranneeseen kritiikkiin on vähintään yhtä typerryttävä kuin itse päätöskin. Aivoon sattuu aivan erityisellä tavalla, kun julkisrahoitteisen ja Suomen suurimman mediatalon johtaja tiedotteessaan selkeästi tiedostaa rasismin olevan väärin, mutta heti seuraavassa lauseessa kertoo, ettei suurimmalla osalla suomalaisista tule olla ääntä vähemmistöjä koskevassa yhteiskunnallisessa keskustelussa ETNISYYTEMME TAKIA.
[Tere Sammallahti blogissaan 28.4.2018 julkaisemassaan merkinnässä Rasistiset lastenohjelmat ja Heinämäkigate]
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti