Palkkatyö on meille itsestäänselvyys, mutta historiallisesti se on itse asiassa varsin uusi ilmiö. Historioitsija Karl Polanyin mukaan ajatus työnteon ja palkan yhteydestä on verrattain uusi. Länsimaissa palkkatyö yleistyi vasta teollistumisen myötä. Aiemmin ihmiset elivät pitkälti omavaraistaloudessa, työllistivät itse itsensä tai kuuluivat jonkun toisen palveluskuntaan. Palkkatyön sijasta kyse oli pikemminkin yksilön kokonaisvaltaisesta roolista yhteisössä. Työnteko liittyi kiinteästi myös yhteisön herruussuhteisiin.
Vasta teollistumisen myötä työläinen ja kapitalisti kohtasivat toisensa “vapaina ja tasa-arvoisina tavaranvaihtajina”, kuten Karl Marx ironisesti luonnehti. Marx osoitti, että kapitalistisen tuotantotavan vallitessa lisätyön anastaminen tapahtuu juuri siten, että inhimilliselle kyvylle tehdä työtä määritellään rahallinen arvo. Tämä työvoiman arvo riippuu monista tekijöistä, mutta se ei koskaan vastaa tuotantoprosessissa tuotettua arvoa. Näiden arvojen erotus, lisäarvo, jää kapitalistille.
Työ ei siis ole luonnostaan markkinoilla vaihdettava tavara, vaan siitä tulee tavara aivan erityislaatuisten yhteiskunnallisten suhteiden vallitessa. Työn tavaramuotoistuminen on edennyt niin pitkälle, että palkkatyö nähdään luonnollisena ja kaikkein legitiimeimpänä työn muotona. Jos työstä ei saa palkkaa tai muuta korvausta, se määrittyy helposti vähemmän arvokkaaksi, ja saattaa rajautua jopa työn kategorian ulkopuolelle. Rahallinen korvaus muodostuu työn sisältöä tärkeämmäksi.
Tässä suhteessa on tapahtunut suuri muutos. Esimerkiksi reformaatiota edeltäneessä kristillisessä ajattelussa työ nähtiin ennen kaikkea yhteisöä hyödyttävänä toimintana. Tällaisessa ajattelussa eräät toimet rajautuvat kunniallisen työn kategorian ulkopuolelle, vaikka niillä tienaisikin hyvin. Prostituoitu, pokeriammattilainen tai tekijänoikeuskirjeitä ihmisille lähettelevä juristi saattavat tienata hyvin, mutta he eivät kristillisessä mielessä tee työtä. Heidän toimintansa ei tuota mielekästä uutta käyttöarvoa yhteisön hyväksi.
Teologi Jean Calvinin (1509−1564) oppeihin nojaavien reformoitujen kirkkojen piirissä alkoi 1500-luvulla kehittyä uusi ajattelutapa, jota sosiologi Max Weber kutsui protestanttiseksi etiikaksi. Tässä ajattelussa tehokkuus, tulosvastuu ja määrätietoinen voiton tavoittelu nostetaan keskiöön. Weberin mukaan tämä ajattelutapa on vaikuttanut kapitalismin kehitykseen. Weberin kuvailema protestanttinen etiikka sekoitetaan Suomessa usein luterilaiseen työetiikkaan, vaikka perinteinen luterilainen työetiikka on lähempänä katolilaista kuin reformoitua.
[Näin oli lausuttu Juuso Koposen kirjoittamassa Antroblogissa 7.3.2018 julkaistussa kirjoituksessa Työ ihmissielun kirouksena.]
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti