S Kansalaissodan psykohistoria

Parkkinen kiinnostui oopperan myötä sisällissodan psykohistoriasta. Aiheesta on kirjoittanut muun muassa Juha Siltala.

– Puolia valittiin sattumanvaraisesti useammin kuin olemme uskoneet. Niin moni asia vaikutti päätökseen, mutta toisaalta yksittäinen seikka saattoi ratkaista, esimerkiksi se, missä talossa on sattunut asumaan. On parempi valita puoli niin, että rappukäytävässä uskaltaa kävellä naapureita vastaan ja tervehtiä, Parkkinen toteaa. 

[Näin oli lausuttu Mattias Mattilan kirjoittamassa 16.2.2018 Ylen sivuilla julkaistussa uutisartikkelissa "Jokainen ajatteli tekevänsä oikein" – Suomen sisällissodasta kertovan uutuusoopperan tekijät pilkkoivat aiheen palasiksi ja löysivät ihmisen.]

[PS.:]

[Nykyisten arvojeni perusteella itse olisin mennyt kansalaissodassa Valkoisten puolelle. Vaikka toki ymmärrän jonkin verran Punaisten puolelle menneitäkin. Ensimmäisen maailmansodan aikana oli kärsitty vakavasta elintarvikepulasta, ja yhteiskunnallinen uudistustyö oli jumittanut. Se harmitti köyhiä. Se harmitti työläisiä. Mutta tärkein jumittanut tekijä oli ollut Venäjän hallinto. Mutta mielestäni Punaiset lähtivät liian helposti kapinan tielle. Olisivat odottaneet esim. vuoden verran. Suomen saatua juuri itsenäisyyden olisi luullut, että olisi kannattanut odottaa, mihin uusi Suomen tasavalta pystyy ihmisten ongelmien parantamisessa. Ja Suomen puolueissa oltiin tuohon aikaan laajalti sitä mieltä, että tärkeä ja visvainen torpparikysymys oli ratkaistava, joten tiedettiin, että se ainakin tulisi pöydälle melko pian. Kysymyksen kuntoon saattamisessa auttoikin 17.7.1918 eduskunnassa hyväksytty Laki vuokra-alueiden lunastamisesta.]

[Monet ottivat Punaisten puolella aseen käteen yksinkertaisesti siitä syystä, että sotilaana (tai huonosti koulutettuna työläismiliisin jäsenenä) sai riittävästi syödäkseen. Monet myös tulivat mukaan silkasta solidaarisuudesta muita kohtaan, vaikka olisivat epäilleetkin vallankumousta. Venäjän punainen hallinto oli myös ollut osaltaan aikaansaamassa kapinaa Suomessa harjoittamalla agitaatiota sen puolesta. Ja ilmeisesti punakaartit eivät olleet kokonaisuudessaan Sosialidemokraattisen puolueen hallinnassa, mikä auttoi sitä ratkaisun tekemisessä kapinan puoleen. Mutta onneksi kansalaissodan jälkeen sosialidemokraattinen liike Suomessa jakaantui kahtia: reformistiseen ja vallankumoukseen uskovaan. Ja Suomessa voitti lopulta vähittäisten uudistusten tie. Mutta ikävä, miten huonosti Valkoiset hoitivat vuonna 1918 hävinneen puolen pidätettyjen hoidon ja kohtelun. Se on häpeä. Tuli liian paljon ruumiita. Kun Punaiselta puolelta oli puuttunut kansalaissodan aikana järjettömän runsaasti sotilaallista otetta ja asiantuntemusta, mikä perimmältään ratkaisi sodan kulun, niin kansalaissodan jälkiselvittelyissä taas Valkoiselta puolelta puuttui runsaasti kokemusta vankileirien hyvästä hoitamisesta...]