Maailmanpoliittisesti Hillaryn vuosi on lopulta melko hiljainen verrattuna siihen, mitä se pahimmillaan olisi voinut olla.
Varsinkin kun hän uskoo lähes ex-presidentti George W. Bushin kaltaisesti ajatuskuvioon, jonka mukaan Yhdysvallat on hyvyyden ja idealismin puolesta toimiva voima, jolla on arvomaailmansa korkealuokkaisuuden ansiosta moraalinen oikeus yksipuoliseen voimankäyttöön maailmanpolitiikassa.
Hillary uskoo pehmeään valtaan, siihen että yhdysvaltalainen kapitalismi on historian oikealla puolella.
Keskeinen osa hänen ulkopolitiikkaansa on, että hän näyttäytyy mielellään Applen, Amazonin ja Facebookin kaltaisten teknologiayritysten johtajien seurassa, nimittää heitä talouspoliittisiin neuvonantajaraateihinsa ja nyökyttelee heidän puheilleen, joissa uusien innovaatioiden takaama utopia, yltäkylläisyys ja onni ovat aivan seuraavan nurkan takana.
[Näin oli lausuttu Ylen sivuilla 14.1.2018 julkaistuneessa artikkelissa aiheesta jos Hillary Clinton olisi Yhdysvaltain presidenttinä,
josta minun mielestäni puuttuu sellainen yksityiskohta, että
todennäköisesti Hillary Clintonin presidenttiys olisi aiheuttanut maassa
massiivisen vastavaikutuksen.]
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti