Melko tunnetun anekdootin mukaan Iosif Stalin tapasi puhdistusaallon pahimmassa vaiheessa kutsuilla erään politbyroon jäsenen ja sanoi tälle: ”Kas, eikö teitä vielä olekaan ammuttu?” Tapaus kuvaa hyvin sitä, miten Stalinin kausi oli itsessään eräänlaista mustaa satiiria ja tuotti omanlaistaan irvokasta huumoria.
Ja miten muuten olisikaan voinut olla yhteiskunnassa, jossa äänestyslipukkeissa oli vain yksi valmiiksi rastitettu vaihtoehto, salaisella poliisilla oli viisivuotissuunnitelman mukaiset pidätyskiintiöt ja vankeustuomion saattoi saada itsensä ilmiantamatta jättämisestä. Totalitaarinen järjestelmä synnytti jakomielisen mentaliteetin, jossa yksilö vilpittömästi uskoi erilaisiin järjettömyyksiin ja samanaikaisesti tiedosti niiden järjettömyyden. Tämä ajattelutapa ulottui alimmista yhteiskuntakerroksista ylimpiin, minkä osoittaa eräs toinen Stalin-anekdootti. Kulakki-isänsä viranomaisille ilmiantaneesta 14-vuotiaasta Pavlik Morozovista, jonka kyläläiset surmasivat kostoksi, tehtiin Stalinin käskystä Neuvostoliiton sankari ja sosialismin marttyyri, jonka kunniaksi sävellettiin lauluja ja pystytettiin patsaita. Laatiessaan virallista määräystä Pavlikin kanonisoimiseksi Stalin yhtäkkiä keskeytti työnsä ja tuhahti: ”Mikä pikku sika, ilmiantaa nyt oma isänsä!”
[kauhistuttava kirjailija Timo Hännikäinen Sarastus-verkkolehdessä 11.5.2018 julkaistussa kirjoituksessaan Farssi ja painajainen, jossa hän käsittelee brittiläis-ranskalaista poliittista satiiria ja komediaelokuvaa The Death of Stalin (eli suomeksi 'Stalinin kuolema').]
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti