lauantai 19. toukokuuta 2018

S Kanadan Stephen Harperin anteeksipyynnöstä alkuperäiskansoille

Kanadan on katsottu hoitaneen anteeksipyyntönsä hieman tyylikkäämmin kuin etelän naapurinsa. Siellä anteeksipyyntöjä syrjityille alkuperäiskansojen edustajille on kuultu historian saatossa molemmilta valtapuolueilta: 1990-luvulla liberaalipuolueen hallitukselta, ja vuonna 2008 konservatiivipuolueen pääministeri Stephen Harperilta.

Harperin anteeksipyyntö lienee yksi Kanadan tunnetuimmista. Pääministeri luki anteeksipyyntönsä eduskunnan edessä ja paikalle oli kutsuttu myös alkuperäiskansojen edustajia.

”Symbolisesti tärkeää oli, että anteeksipyyntö esitettiin englanniksi, ranskaksi sekä kolmella eri alkuperäiskansojen kielellä”, Humalajoki pohtii.

Anteeksipyyntö oli myös lähtölaukaus alkuperäiskansoja koskevalle totuus- ja sovintokomitean prosessille, jossa selvitettiin kymmenien miljoonien budjetilla asuntolakouluissa tapahtuneita vääryyksiä. Komitean loppuraportti julkaistiin vuonna 2015 ja sitä varten lausuntoja kerättiin tuhansia.

Harper kuitenkin mokasi muutama kuukausi anteeksipyynnön jälkeen G8-maiden kokouksessa. Siellä hän möläytti, että Kanadalla ei ole kolonisaatiohistoriaa.

”Ristiriitaiset puheet koettiin loukkaavana”, Humalajoki kuvailee.

Kanadan esimerkissä valtiollinen anteeksipyyntö oli myös kovin rajallinen: se koski vain asuntolakouluissa koettuja menneitä vääryyksiä, eikä siinä huomioitu nykypäivän valtarakenteita. Alkuperäiskansojen edustajat ovat edelleen varsin eriarvoisessa asemassa.

Kanadasta löytyy tänäkin päivänä yli 100 eri alkuperäiskansojen ryhmää, joilla ei ole puhdasta juomavettä kotonaan.

”Jos keskitytään pelkästään historialliseen kohteluun, rajataan myös pois asioita. Piirretään ikään kuin viiva, että tämän jälkeen on kaikki hyvin, eikä nykypäivän asioita tarvitse käsitellä.”

Silti Humalajoki painottaa, että oli anteeksipyynnössä hyvääkin. Se oli lähtölaukaus tärkeälle komissiolle, jonka toimia monet pitivät tärkeänä. Totuuden ja traumojen käsittely kansallisella tasolla loi tietoisuutta vaietusta menneisyydestä. 

[Näin oli lausuttu Mimosa Hedbergin kirjoittamassa Maailman kuvalehdessä 28.3.2018 julkaistussa artikkelissa Näin pyydät oikein anteeksi alkuperäiskansoilta.]

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti