Toinen Laidren suunnitelmista on lähentää Suomea ja Viroa koululainen kerrallaan. Hän toivoo, että Suomesta ja Virosta löytyisi sata koulua, jotka solmisivat ystävyyssuhteet.
– Ei välttämättä pääkaupunkiseudulta, koska täällä on paljon muita haasteita, vaan kauempaa, maaseudulta. Jos luokasta on mukana 30 oppilasta ja heistä viisi tulee ystäviksi, se on hyvä tulos. Heistä voi tulla uusia Suomen sillan kulkijoita.
Sillä Laidre viittaa historioitsija Seppo Zetterbergin pari vuotta sitten ilmestyneeseen teokseen, joka kertoi suomalais-virolaisista yhteyksistä 1800-luvulla, ja Viron runouden vanhaan Suomen silta -vertauskuvaan.
Miten hänen oma siltahankkeensa koulujen välillä on edennyt?
– Suoraan sanottuna se on ollut yllättävän vaikeaa. Kaikkien mielestä se on hyvä ajatus, mutta sitten tulee vastaan byrokratia. ”Meillä on tällaisia asioita ja tällaista ohjelmaa; mihin se mahtuu?” Laidre arvelee, että suorat kontaktit koulujen ja opettajien välillä auttaisivat.
– Jos tulee pyyntö nuorilta koulusta tai yliopistosta, kaikki ovat sydämellisesti tervetulleita suurlähetystöön. Ehkä voimme sillä tavoin omasta puolestamme vähän tukea tätä.
[Näin oli lausuttu Anniina Walliuksen kirjoittamassa Ylen sivuilla 24.2.2018 julkaistussa uutisartikkelissa Viron suurlähettiläs: "Suomalaisten ja virolaisten nykysuhteista puuttuu syvyys".]
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti