Moderni feminismi on pyrkinyt nimenomaan tasapäistämään naiset ja
miehet, ja tähän kuuluu suurena osa-alueena sukupuolten erilaisuuden
kieltäminen. Eli naisten ja miesten erilaiset toiveet ja tarpeet on
selittelöity olemattomiin, todettu, että mitään eroja ei ole ja saatu
heteroseksuaaliset naiset ja miehet dissosioitumaan pariutumisen ja
yhteiselämän lainalaisuuksista. Eli toisinsanoen, heteroseksuaaliset
naiset ja miehet on saatu dissosioitumaan myös omasta
seksuaalisuudestaan ja siitä, että mikä oikeastaan saa heidät
motivoitumaan. Homma on jo vuosikaudet, ellei vuosikymmenet, ollut jo niin typerällä tasolla, että naurattaisi ellei itkettäisi.
Minä kannatan ensimmäisen aallon feminismin tavoitteita naisten ja
miesten tasa-arvoisuudesta lain edessä. Tämä tavoite saavutettiin, mutta
sitten tapahtui jotakin outoa ja työ jäi kesken. Sen sijaan, että olisi
pyritty saamaan naiset ja miehet työskentelemään yhdessä entistä
tehokkaammin ja kunnioittamaan toinen toistaan enemmän, niin homma lähti
oudoille sivuraiteille ja syntyi ns. sukupuolten sota, jossa naiset ja
miehet ovat entistä enemmän toisiaan vastaan eri tavoin.
[Näin oli lausuttu Musta orkidea -blogissa 6.5.2023 julkaistussa merkinnässä Mitä se tarkoittaa, että en ole feministi? Ihmislajin pariutumisesta, osa 1. Blogin kirjoittaja nimimerkki Sametti on nuorehko lesbonainen, entinen transseksuaali.]
Sukupuolten välinen sota nauratti, kun se keksittiin iloisella 1960-luvulla.
VastaaPoistaJoitakin se naurattaa vieläkin, vaikka se on edennyt jo viimeiseen vaiheeseensa:
länsimainen nainen on liittoutunut afro-, arabi- ja afganistimiesten kanssa valkoista heteromiestä vastaan tuhotakseen tämän.
Lopputuloksena valkoinen heteromies olisi valkoisen heteronaisen alainen työorja ja valkoinen heteronainen afro-, arabi- ja afganistimiehen alistuva haaremiorja.
Epäilemättä monet fempsat kuvittelevat olevansa Lopullisen Voiton (Endsieg) jälkeen kemumatu-liittolaistensakin valtiattaria.
Heille tulee silloin hyvin tyly herätys.
Tulee eräänlainen Lopullinen ratkaisu.
Poista