Suuriruhtinaskunnan aikana puhuttiin Pietarin tiestä. Hyvänä keinona murhata mies poliittisesti pidettiin kuiskuttelua Pietarissa siitä, että tietty henkilö ei ole ns. keisarin ystävä, vaan vihollinen.
Sitten, Neuvostoliiton aikana käytettiin Moskovan tietä. Ihmisiä saatettiin panetella täysin vakain tuumin ja kyynisesti ”äärioikeiston” edustajiksi, vaikka tosiasiassa he olisivat nimenomaan vannoneet pohjoismaisen demokratian nimiin ja yrittäneet puolustaa juuri sitä kaikenkarvaisia poikkeuslakeja vastaan, jotka olivat räikeässä ristiriidassa perustuslakien hengen kanssa.
[Näin oli lausuttu Timo Vihavaisen blogissa 29.6.2023 julkaistussa merkinnässä Lehdistö ei ole mikään raastuvanoikeus.]
Eipä olla noista ajoista kovin paljon muututtu.
VastaaPoistaPidän myöskin täysin uskottavana evankeliumin väitettä, että Juudean prefektille Pontius Pilatukselle – virassa n. 26-36 jKr. – olisivat Jeesuksen syyttäjät sanoneet, että jos hän vapauttaa tämän, niin hän ei ole keisarin ystävä. Sitä on liikkeellä.
PoistaPilatuksen tiedetään osallistuneen Tiberiuksen pretoriaanikaartin komentajan Seianuksen murhasalaliittoon keisaria vastaan.
PoistaNähtävästi juutalaiset ylipapitkin tiesivät asiasta ainakin jotain, koska saatoivat kiristää Juudeassa hiljaiselossa piileskelevää Pilatusta.
Juu. Niin.
Poista