Kare, jonka persoonallisuutta leimasi pyrkimys henkilökohtaiseen autonomiaan, ei mitenkään voinut sopeutua vallitsevaan ilmapiiriin. Vielä 1960-luvun alkupuolella hän oli journalistina ja kustannustoimittajana hyväksytty aikansa julkisen älymystön edustaja, mutta välirikko oli vääjäämättä edessä niin Kareen oman kompromissihaluttoman luonteen kuin yleisen ilmapiirin kiristymisen takia. Rajapyykkejä olivat Kareen sulkeminen ulos Suomen Kuvalehden avustajakunnasta Kekkosen painostuksen takia ja hänen erottamisensa Suomalaisen Suomen toimitussihteerin tehtävästä. Uuden vaiheen aloitti Tähän on tultu (1967), aikansa kohu- ja menestyskirja joka ravisteli monia poliittisia tabuja. Sen myötä Kare siirtyi itsenäiseksi kirja- ja lehtikustantajaksi.
[Näin oli lausuttu Sarastus-verkkolehdessä 23.12.2023 julkaistussa kauhistuttavan kirjailijan Timo Hännikäisen kirjoittamassa artikkelissa Toisinkustantajan älyllinen elämäkerta, joka on Simo Grönroosin väitöskirjan Kauko Kare – suomettumisen kriitikko esittely.]
Paasikivi tuskaili jo hyvän aikaa ennen YYAta lokakuussa 1946 päiväkirjalleen, miten nyt on pakon edessä alettava nuolesklella Moskoviaa, mutta miten Suomen kansan moraalinen selkäranka kestäisi sen mätänemättä?
VastaaPoistaKekkosen aikana se sitten mädätettiin määrätietoisesti, ja Kare oli yksi antibiooteista jotka mädättäjä Kekkonen olisi halunnut tuhota fyysisestikin.
Saatanan tunari kun tuolla tavalla haittaa nuoleskelua!
Aluksi suunnitelma oli ollut se, että purraan hammasta ja ollaan tarvittaessa hiljaa, mutta tämä sai aikaan sen, että mädättäjät pääsivät ääneen ilman kunnollista vastapainoa.
Poista