Stauffenberg salakuljetti adjutanttinsa von Haeftenin kanssa pommin Adolf Hitlerin päämajan neuvotteluhuoneeseen Sudenpesässä, Itä-Preussissa. Hitler loukkaantui räjähdyksessä vain lievästi. Maailmanhistorian suunta oli lähellä kääntyä, mutta se ei kääntynyt – eikä hirmuvalta kaatunut.
[Näin oli lausuttu Ilta-sanomat -lehdessä 20.7.2024 julkaistussa Jouko Juonalan kirjoittamassa uutisartikkelissa Kommentti: Saksan äärioikeisto käyttää heinäkuun 1944 salaliittolaisten perintöä sumeilematta poliittisiin tarkoituksiinsa.]
[Tosiasia kuitenkin on, että vaikka Hitlerillä oli tietynlaista silmää sotilaallisille mahdollisuuksille, niin häneltä puuttui sotilasjohtajan koulutus. Siksi hän oli lähinnä haitaksi natsi-Saksan sotaponnisteluille. Varsinkin siksi, että vuonna 1936 alkaneen huumeidenkäyttönsä vuoksi hänestä tuli ajattelussaan aikaa myöten yhä jäykempi ja epärealistisempi. Hän sodan kuluessa alkoi myös yhä enemmän puuttua sotilaallisiin päätöksiin, joiden tekoa hän ei kunnolla hallinnut. Oikea sotilasjohtaja kykenee ottamaan riskejä, koska hän tietää hallitsevansa ne. Hitler ei kyennyt.]
[Hitler antoi myös johtamansa Saksan käyttää hirmuisia rahasummia kaiken maailman "ihmeaseiden" kehittelyyn sen sijaan, että hän olisi huolehtinut siitä, että Saksan asevoimilla olisi ollut tarpeeksi hyvää kalustoa ja aseita riittävässä määrin.]
[Jos Hitler olisi onnistuttu tappamaan vuonna 1944 heinäkuun 20. päivänä, niin muutama korkea-arvoinen salaliittolainen ei olisi kyennyt muuttamaan Saksan suuntaa paremmaksi. Sen sijaan vallankaappausyritys olisi kukistettu. Natsi-Saksassa johtavan puolueen ideologia oli paljon lujemmin saatu ankkuroitumaan yhteiskuntaan ja kansalaisten mieliin kuin oli Italiassa, jossa fasistihallinto lopulta kukistui nopeasti sen jälkeen, kun länsiliittoutuneet olivat onnistuneet tekemään maihinnousun Italian mannermaalle vuonna 1943.]
[Hitlerin seuraaja natsi-Saksan johtajana olisi ollut yhtä vakaumuksellinen natsi kuin hän itsekin oli ollut.]
[Jos Hitler olisi saatu tapetuksi, niin Saksan asevoimien ylimmäksi johtajaksi olisi mitä luultavimmin noussut joku sellainen henkilö, joka tietää mitä tekee, ja Saksan sotilaallinen vastarinta länsiliittoutuneiden ja Neuvostoliiton asevoimia vastaan olisi päinvastoin lujittunut. Se toki olisi tässä vaiheessa vain hidastanut sodan vääjäämätöntä tulosta. Kokonaan eri asia olisi ollut, mikäli murhayritys olisi onnistunut esim. vuoden 1942 alussa.]
Kaamea katastrofi oli tuon päästäminen valtaan, niinkuin Stalinin ja monen muun diktaattorin
VastaaPoistaIhme, ettei opita!
Niin. Paikalliset konservatiivit tai muut sellaiset ilmeisesti luulivat voivansa hallita tilanteen. Mutta eivät hallinneet.
PoistaStauffenberg julisti ennen attentaattiaan olevansa valmis ampumaan Hitlerin, jos vain pystyisi;
VastaaPoistavasen käsivarsi oli jäänyt kokonaan Pohjois-Afrikkaan ja oikeastakin sormia.
Vaan eipä Claus ollutkaan valmis uhraamaan itseään tosipaikan tullen:
attentaatti epäonnistui hänen hermoiluunsa ensin epäonnistuessa virittää molemmat pommit ja sitten virittämättömän pommin jättäminen pois salkusta, jossa se olisi räjähtänyt ensimmäisen kanssa.
Molemmat pommit olisivat räjähtäessään tappaneet kaikki huoneessa, olipa salkku missä hyvänsä, ja varmimmin ne olisivat räjähtäneet Stauffenbergin itsensä räjäyttäessä ne.
Mutta kun Clausia kiehtoi enemmän saada päästä Vallankumouksen Suureksi Sankariksi, jota odottaisivat suuret tehtävät Uudessa Saksassa.
Joo. Lisäksi on se, että viime hetkellä oli päätetty kokouksen siirtämisestä ilmavampaan huoneeseen.
PoistaSilti pommien teho olisi riittänyt, ellei Claus olisi tupeloinut kriittisessä vaiheessa.
PoistaEnnen kaikkea hän ei ollutkaan yhtä valmis uhraamaan itseään Suuren Asian puolesta kuin julisti.
Niin. Olisihan se tietysti ollut komeaa, kun olisi päässyt jatkamaan elämäänsä ja sukuaan murhayrityksen ja vallankaappauksen onnistuttua.
Poista