Suomalaiset Venäjällä ja etenkin Neuvostoliitossa jakaantuivat useisiin ryhmiin, jotka ovat yhä enemmän lomittuneet toisiinsa. Suurin oli inkeriläiset, joita vielä 1900-luvun alussa oli 115000 ja joilla oli Leningradin alueella omia suomenkielisiä kyläneuvostojaan ja myös suomenkielinen Kuivaisten piiri.
Koko alueen suomalaisuus lakkautettiin 1930-luvun jälkipuoliskolla suunnitelmallisesti muuttamalla piirien eli rajonien rajoja siten, että suomi jäi kaikkialla vähemmistön kieleksi. Kun tähän liitettiin joukkomittaiset teloitukset ja karkotukset, oli kansanmurhan näyttämö valmis. Työn viimeistelivät sotien aikaiset väestönsiirrot, joista on paljon kirjoitettu.
[Näin oli lausuttu Timo Vihavaisen blogissa 24.10.2023 julkaistussa merkinnässä Muuan kansanmurha.]
[Tunsin ennen inkeriläisen paluumuuttajanaisen, joka ei ollut Neuvostoliitossakaan hukannut omaa äidinkieltään.]
Tunsin myös inkeriläisen paluumuuttajan, joka lopulta myönsi olevansa ukrainasta. Näitäkin oli.
VastaaPoistaOkei.
PoistaEihän se kymmenottelija-paluumuuttaja Eduard Hämäläinenkään kovin suomalainen ollut, eikä kauaa jaksanutkaan Suomea urheilijana edustaa.
VastaaPoista