1900-luvun alkupuolella monissa maissa vakiintunut kahdeksan tunnin työpäivä oli kovan poliittisen taistelun tulos. Myös Suomessa työajan lyhentämistä vastustettiin ankarasti. Lyhyempi työaika nähtiin taloudellisesti mahdottomana, ja lisääntyvä vapaa-aika uhkana yhteiskuntarauhalle ja yleiselle moraalille. Nämä pelot osoittautuivat katteettomiksi. Työajan lyhentäminen ei syössyt yhteiskuntaa tuhoon.
Robotisaation ansiosta työaikaa voidaan tulevaisuudessa kenties lyhentää. Tämä kuitenkin edellyttää työkeskeisen kulttuurin ja nykyisten tuotantosuhteiden haastamista. Jälkiteollista yhteiskuntaa ei kannata mieltää perunapelloksi, joka kaipaisi jokaisen työpanosta.
[Näin oli lausuttu Juuso Koposen kirjoittamassa Antroblogissa 7.3.2018 julkaistussa kirjoituksessa Työ ihmissielun kirouksena.]
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti