Työvoiman vapaan liikkumisen kielteiset vaikutukset työmarkkinoihin ja yhteiskuntien eheyteen ovat selkeitä, mutta tavaroiden ja pääomienkaan liikkuminen ei ole ongelmatonta. Niitä vastaan on kuitenkin vaikeampi taistella leimautumatta hörhöksi, koska niiden välittömät edut ovat näkyviä ja helposti markkinoitavissa ihmisille. Ongelmia voidaan lähestyä useasta eri näkökulmasta.
Tavaran ja rahan vapaata liikkumista on kautta historian puolustettu sillä, että se synnyttää maiden välille keskinäisriippuvuutta, joka puolestaan ehkäisee niiden kykyä ja halua sotia keskenään. Tämä voi olla osin totta. Toisaalta se on johtanut myös siihen, että poliittinen päätösvalta on siirtynyt kansalaisilta ja heidän valitsemiltaan edustajilta rahoituslaitoksille, luottoluokittajille, suuryrityksille, sanalla sanoen ”markkinoille”. Kansalaiset saavat kyllä äänestää vaaleissa, mutta hallituksen ja sen ohjelman tulee nauttia ”markkinoiden”, ei kansalaisten, luottamusta. Jos rahahanat pannaan kiinni, luottoluokitusta lasketaan ja investoinnit jäädytetään, mikä tahansa hallitus menee nurin.
Tähän voidaan vastata, että missä tahansa maailmanjärjestyksessä hallitusten tehtävä on tehdä vastuullista politiikkaa. Luonnollisesti on, mutta juuri rahan vapaa liikkuminen on mahdollistanut jatkuvan velaksi elämisen ja siten altistanut hallitukset ”markkinoiden” uhkailulle ja kiristämiselle. Kreikan romahdus kymmenen vuotta sitten on toki Kreikan omaa syytä, mutta tämä tuskin paljon lämmittää sen enempää kreikkalaisia kuin laskun maksavia eurooppalaisiakaan.
Tavaran vapaa liikkuminen johtaa siihen, että tavaroita valmistetaan siellä, missä se on edullisinta tai muuten kannattavinta. Tämä on järkevää periaatteessa mutta vain periaatteessa. Kun pitkälle kehittyneessä maassa valmistetun lopputuotteen, vaikkapa auton, puhelimen tai virvoitusjuoman, raaka-aineet kuljetetaan tehtaalle eri puolilta maapalloa, tämä kuormittaa ympäristöä. Kuljetukset synnyttävät n. 15% maailman kasvihuonepäästöistä. Raskaan tieliikenteen ja laivaliikenteen osuus tästä on yli puolet. ”Vihreästi” ajattelevat ihmiset usein korostavat lähituotannon ympäristöystävällisyyttä ja kestävyyttä, mutta samaan aikaan he vannovat tavaran vapaan liikkumisen nimeen. Tekstiilit valmistetaan nykyään Bangladeshissa eikä Suomessa. Tämä ei ole ympäristön kannalta hyvä asia. Protektionismi ja kotimainen tuotanto on ympäristöystävällistä. Ei ainoastaan siksi, että se vähentää tarvetta pitkiin kuljetuksiin, vaan myös siksi, että länsimaisen päästö- ja muun sääntelyn vuoksi tuotanto kuluttaa vähemmän energiaa ja muita resursseja kuin halpamaissa.
[Perussuomalaisten puheenjohtaja Jussi Halla-aho MTV:n sivuilla 15.6.2018 julkaistussa vieraskolumnissaan Ihmiset kaipaavat turvallisuutta – siksi liberaali globalismi on kriisissä]
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti