Työväenaatteella kulki kovaa. Vuoden 1966 Suomen eduskuntavaaleissa vasemmisto voitti enemmistön.
Erityisen vasemmistolaista oli nuori kulttuuriväki. Uransa jo tuolloin aloittanut muusikko, taitelija M. A. Numminen muistelee, miten kiinnostuneena keväällä 1968 seurattiin, mitä Tšekkoslovakiassa tapahtuu.
– Me kaikki kulttuuriradikaalit olimme aivan innoissamme siitä, että sosialismissa vihdoin tapahtuu kehitystä, Numminen kertoo.
Oli meneillään niin sanottu Prahan kevät. Tšekkoslovakiassa voimistui ihmiskasvoiseksi sosialismiksi nimetty liike.
Se halusi tehdä pesäeron stalinistiseen politiikkaan. Se halusi kansalaisille enemmän vapautta ja vähemmän kontrollia.
Se oli liikaa tahdottu.
Elokuussa viisikymmentä vuotta sitten neuvostopanssarit ja Varsovan liiton joukot jyristivät Prahaan palauttamaan järjestystä. Ihmiskasvoisen sosialismin ihanne tallattiin telaketjujen alle.
Muodollisesti Varsovan liiton joukot tulivat kutsuttuina. Kaikki tiesivät, että kutsu oli lavastus.
[Näin oli lausuttu Ylen sivuilla 20.8.2018 julkaistussa Harri Palmolahden kirjoittamassa uutisartikkelissa Sinä päivänä pääministerikin itki: Tšekkoslovakian miehitys muutti politiikkaa myös Suomessa – "Ensimmäiset mielenosoitukset saatiin kasaan tunneissa".]
[Itse ihmettelen artikkelissa kerrottua ja ilmaistua sosialismista itkemistä. Sillä eikö ole selvää, että reformistinen marxilaisuus, toiselta nimeltään bernsteinilainen sosialidemokratia, on menestynyt todella hyvin? On mielestäni todella outoa, että väitetään sosialismin olevan sitä, että kaikki tai melkein kaikki yritykset ovat valtion, maakuntien tai kuntien omistuksessa ja hallinnassa. Ja vielä oudompaa olisi väittää, että demokraattisia vapauksia varsin lujalla kädellä polkenut Neuvostoliiton ja kumppanien bolševismi-kommunismi olisi jollakin lailla sosialistinen ideologia. Tai ehkä se on sosialistinen, mutta ei ainakaan marxilainen. Karl Marx saattoi olla joltakin osin kusipää, mutta ainakin mies kannatti laajoja vapauksia yhteiskuntaan.]
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti