Tiede ei ole ideologia. Se on joukko periaatteita ja menetelmiä todellisuuden tutkimiseksi ja tosiseikkojen löytämiseksi. Tieteelliset havainnot ovat avoimia uudelleenkäsittelylle, korjaukselle ja hylkäämiselle. Tiede esittää hypoteeseja, jotka ovat periaatteessa kumottavissa. Tutkija ei sitoudu teoriaansa, vaan etsii tapoja kumota sitä, mieluiten kokeellisesti. Tieteilijää ei haittaa olla väärässä. Sukupolvia jatkunut tieteilijöiden kilvoittelu tarkoittaa, että vallalla olevat teoriat kuvaavat todellisuutta koko ajan paremmin.
On eri asia arvioida väitteen todenperäisyyttä ja arvioida väitteestä koituvia seurauksia. Tiede ei legitimoi käyttäytymistä, vaan pyrkii selittämään sitä. Myös ihmisluontoa koskevat tosiasiaväitteet ovat neutraaleja suhteessa käyttäytymisen moraaliseen arviointiin. Tiede lakkaa olemasta tiedettä siinä vaiheessa, kun se osallistuu politiikkaan tai moraaliarvioiden tekemiseen. Tieteelle tyypillinen järkevä keskustelu voi ohjata yhteiskunnallisia muutoksia, mutta muutoksen ohjaaminen ei ole tieteen tehtävä.
[tiedetoimittaja ja tietokirjailija Osmo Tammisalo blogissaan 3.8.2018 julkaisemassaan varsin laajassa merkinnässä Mikä rakentaa sukupuolia?, jossa hän käsittelee vuonna 2016 julkaistua 'Sukupuolikysymys'-kirjaa]
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti