Jos suomalainen puoluejohtaja nimittäisi natsismia kauniiksi aatteeksi, hän olisi saman tien entinen puoluejohtaja. Ymmärtäisimme, ettei aatetta voi kokonaan erottaa sen ilmenemismuodoistaan. Puoluetoimiston avaimia luovuttaessaan erotettu puoluepomo jäisi yksinään selittämään, että joskin aate teki paljon tuhoa, sen muutamat ideaalit kuten eläintensuojelu, ympäristönsuojelu, keynesiläinen elvyttäminen julkiseen rakentamiseen tai vaikkapa koronkiskonnan vastustaminen olivat arvokkaita ajatuksia.
Jostakin syystä kommunismin kohdalla ajatellaan yhä toisin. Kerta toisensa jälkeen tuo aate rimpuilee itsensä irti sen toteutumismuodoista, vaikka historia ei tunne yhtään esimerkkiä, jossa kommunismi valtiojärjestelmänä ei olisi kylvänyt sortoa ja kuolemaa.
[entinen europarlamentin jäsen Eija-Riitta Korhola blogissaan 8.8.2018 julkaisemassaan merkinnässä Kaunis aate?]
[PS. Ehkä tärkein ero marxismileninismin (linkki vie Liberalismiwikin Neuvostoliittoa käsittelevään artikkeliin) eli kommunismin ja
kansallissosialismin välillä on se, että jälkimmäisessä oltiin erittäin
halukkaita sortamaan ja tuhoamaankin ihmisiä näiden synnynnäisten
ominaisuuksien perusteella. Vaikka marxistileninistitkin saattoivat
tuhota tai ainakin polkea ihmisiä sen vuoksi, mitä näiden vanhemmat
olivat olleet, kansallissosialismi menee tässä yhdessä suhteessa
pitemmälle kuin mikään, mitä ihminen on keksinyt. Toinen tärkeä ero
marxismileninismin ja kansallissosialismin välillä on mielestäni se,
että edellinen meni huomattavasti Suomen Vasemmistoliittoa pitemmälle
sosialismin rakentamisessa.]
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti