Jos Suomi olisi 1980-luvulla päättänyt siirtyä Saarikiven malliin ja hypätä kehityksen kelkasta, täällä tuotettaisiin edelleen 1980-luvun tavaroita. Kukaan ei suostuisi vaihtamaan niitä 2010-luvun tavaroihin, joten täällä elettäisiin kurjuudessa. Kukaan ei suostuisi ostamaan Mobira Talkmaneja mihinkään hintaan. Meidän täytyy pysyä mukana muiden kehityksessä, jotta meillä on tarjota muille jotain mitä nämä haluavat. Kehityksestä putoamisen seurauksena ei ole pysyminen nykyisellä elintasolla, vaan köyhyys ja kurjuus.
Kehityksessä mukana pysyminen ei siis ole naurettava asia, vaan sivistyneen elämän ehto. Vertailu muihin maihin on sekin tuiki tarpeellista.
[Heikki Pursiainen Liberan blogissaan 28.12.2018 julkaisemassaan merkinnässä Janne Saarikiven tympeä uudenvuodenpuhe]
[I
PS. Mainittu Saarikivi on kielitieteilijä. Itse suhtaudun
kielitieteeseen suopeasti. Tätä julkaistumaan ajastaessani olen ollut
lukemassa erästä kielitieteen perusteosta.]
[II PS. Kirjoituksen lopusta löytyy myös linkki Janne Saarikiven vastineeseen, joka kannattaa lukea.]
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti